Siirry pääsisältöön

terve sielu terveessä ruumiissa..



Tänään hölkkäsin eka kertaa tähystyksen jälkeen.

Kiersin ensin sauvoilla tunnin verran ja sen päälle kahden kilsan juoksu...
Voi että olen iloinen kun taas saan juosta!!
Lenkin jälkeen oli niin hyvä olo, eikä masussa ole tuntunyt yhtään pahalta.

Minulle liikunta on kuin toinen hengitys. Sekä rajumpi juoksu, pyöräily, uinti sekä rauhaisa jooga, jossa melkein pysähtyneisyyden tilassa olen läsnä...

Kun olin sairaalassa, tarkkailin ihmisiä.
Miten monet ovat unohtaneet oman temppelinsä, oman kehonsa. Eivät useat välitä, mitä he sinne tunkevat...miten he sitä liikuttavat..
Ihmiset hoitavat autoaan paremmin kuin itseään. Ei heille tulisi mieleenkään laittaa vaikkapa hiekkaa bensatankkiin...

Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat väsyneitä, kun he tulevat työstänsä kotiin. Ruokaa olisi laitettava sydämellä ja sielulla. Monet heittävät jotain puolivalmista mikroon ja siinä se pyhä illallinen on, kuka sitten edes on syömässä.
On vaikeaa yhteensovittaa työ,perheestä huolehtiminen, koti ja itsestään huolehtiminen.
Helposti sitä lössähtää kaiken jälkeen sohvalle ja siihen useasti jää...

Toisaalta on ilahduttavaa huomata kuinka paljon kuitenkin ihmiset harrastavat eri liikuntalajia....hölkkäävät, sauvailevat, käyvät jumpissa, pelaavat pelejä...
Mutta valtaväestö ei liiku riittävästi. Joillekin ihmisille sairaus saattaa olla esteenä, oman itsensä hoitamiseen liikunnalla.

Mietin tosissani, kuinka osaisin oikein motivoida niitä oppilaita, jotka eivät liiku juuri lainkaan, muuten kuin pakosta tunnilla.
Lukiossa on nykyään vain kaksi pakollista liikuntakurssia. Valinnaisia kursseja valitsevat yleensä ne oppilaat, jotka jo muutenkin liikkuvat riittävästi ja ne , jotka oikeasti tarvitsivat liikuntaa, he eivät valitse.
Nykyisin liikuntatunneilla on mahdollista tutustua vaikka mihin lajeihin ja tehdä oman tuntonsa ja kuntonsa mukaan.
Enää ei jumppamaikka naama punaisena höykkyytä ja huuda et hyppää kovemmin, heitä paremmin...Oppilaiden yksilöllisyyttä kunnioitetaan , heitä yritetään motivoida itsensä liikuttamiseen, heidän annetaan tutustua eri lajeihin, jotta jostakin mahdollisesti löytyisi se oma, jossa haluaa viipyä...

Uskon , että tuo rakkaus liikuntaan syntyy lapsena. Vanhemmat ovat hyviä esimerkkejä ja kannustajia...Kun liikunta pienenä kuuluu jokapäiväiseen elämään, sitä ei edes kysele itseltään aikuisena,että menisinkö lenkille...sitä elää liikkuen...

Kommentit

arleena sanoi…
Minulle tuli huono omatunto, kun luin tätä. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, pitäisi liikkua enemmän ja muistaa oma kehoaan.
Oikeat ruokailutottumukset ja liikunta ovat parasta mitä keholle voidaan antaa.

Kiitos muistutuksesta. Tuli tarpeeseen.
Hallatar sanoi…
On onni että alat toipua leikkauksestasi.

Miun Mamalla leikkaus nyt perjantaina...
Arleena!!
Älä tunne huonoa omatuntoa yhtään...
alat vain vaalia pienesti temppeliäsi....
muukin on tärkeää kuin liikunta ja ruoka...

Una R!
Perjantai on hyvä päivä leikkaukselle...uskon että kaikki menee hienosti..Olen mukanasi..
Huhtikuunnoita sanoi…
Jaan kanssasi huolen ihmisten liikkumattomuudesta. Olen koettanut kopistella työntekijöitäni oman kunnon kohentamiseen, mutta vastaus on yleensä:en jaksa.
Olisi niin tärkeää hoitaa itseään, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Että olisi muutakin kuin työ ja sen jälkeen sohva+televisio. Teatterissa pitäisi käydä, elokuvissa, harrastaa käden töitä ja käydä joko lenkillä tai jumpissa. Liikunnan suorittamiseen on paljon mahdollisuuksia. Hyvät ulkoilualueet ja kuntokeskukset monipuolisine jumppatunteineen.
Mutta halu tehdä pitää lähteä itsestä, sitä ei voi väkisin tarjota.
Anonyymi sanoi…
Olen nuoresta asti liikkunut tosi paljon, jopa hiihdin kilpaa silloin. Seuraavat vuosikymmenet juostiin ja pyöräiltiin miehen kanssa pitkiäkin matkoja.
Nyt nivel- ja niskakivut estävät pitemmät matkat, mutta silti pitäisi yrittää. Onneksi kameran kanssa ei edes huomaa kuljettua matkaa - paitsi jälkeenpäin.
Viimeisten vuosien suuret kortisonimäärät ovat nostaneet painoani ja se harmittaa minua. Nyt paino onneksi on lähtenyt laskuun, kun määriä on saatu pienennettyä. Syön mielestäni aika terveellisesti, joten siihen nähden painon pitäisi pudota ja ajan kanssa varmaan niin tapahtuukin. Nivelille se olisi tärkeää.

Tästä tuli nyt omaelämäkerta :-D mutta haluan sanoa, että olet aivan oikeassa ja aina liikunta ja itsestä huolehtiminen on tärkeää, on tilanne sitten millainen tahansa. Olosuhteet vain pitää ottaa huomioon.
Olen onnellinen että tyttärentyttäreni Emmi on kova liikkumaan ja harrastaa liikuntaa.

Hienoa että sait lempilajisi takaisin ja täytyy myöntää että hiukan haikea olen, kun juoksu on jo kokonaan kielletty.
Huhtikuunnoita!!Niin....ehkä sitten ihmiset heräävät, kun jokin vakava pysäytys tulee...sit vain on jo paljon vaikeampaa kaikki...ennaltaehkäisy olisi tärkeintä...

Uuna!!!

Jossain vaiheessa keho haurastuu ja vain muistot jäävät..mutta pelkästään hengitysharjoituksetkin tervehdyttävät...etenkin jos "juoksee" kameran kanssa lintujen perässä...

kohtuudella....:D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin