Siirry pääsisältöön

uni, keinuta minut kesäniityille, sinitaivaan alle, järven syleilyyn..



" nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan , pesen,
kutsun itseni iltateelle".....Ote Eeva kilven runosta..

Ehkä huomenna minulla on jo parempi olo.
Tänään olen kävellyt pienen lenkin ja istunut keinussa..
Aurinko, tuuli, lintujen laulu ilahduttivat..
otan nukahtamispillerin, kipulääkken ja varoen laskeudun sänkyyn...

Ajattelen...
miten paljon maailmassa on ihmisillä tuskaa, kipuja, suruja, sairauksia
jotka eivät lakkaa,lopu koskaan...

Kommentit

arleena sanoi…
Tuo otsikko oli niin kaunis.
Ja kuva.

Huominen kaiken muuttaa voi, tuli jostain mieleeni. Toivo tuo voimaa tervehtymiseen.
Pilviharso sanoi…
Pidä, pidä itsestäsi huolta, luontokin nyt oikein lääkitsee! Tulee mieleeni oma leikkauksesta toipuminen vuosia sitten. Minuakin tytär talutti, hoivasi, oli olemassa. Ja linnut lauloivat.

Valoa ja terveyttä!
inkamaria sanoi…
Paranemisterkkuja!
Uuna sanoi…
Tuo on hieno tuo Eeva Kilven runo ja puhe itselleen. Miksi tosiaan emme joskus huomioisi myös itseämme? Mutta miksi vasta huomenna, miksei tänään, nyt heti, nyt?
Mutta lepää sinä ensin, sekin on itsestään huolta pitämistä.
Nyt on jo uusi päivä ja tulee uusi ilta, näe silti kauniita unia kesäniityistä ja valkeista linnuista.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …