Siirry pääsisältöön

takaisin kotona...kaipaus jäi...

Viikko mökkeillen kului yllättävän nopeasti.
Kahtena päivänä aurinko näyttäytyi, yhtenä päivänä saatoimme jopa ottaa aurinkoa..
tyttäreni ja minä..
Pilvet jaksoivat uskollisina suojata taivaalla...

Päivän aikana kävimme monella lenkillä...syy näkyy kuvassa, mökin terassilla..
Joka ilta lämmitimme saunan ja uskaltauduimme ottamaan muutamia uintivetoja..
Tyttäreni luki pari kirjaa, minä tein kuviolliset villasukat ja maalailin...


Tuo huikea hiljaisuus, luonnon koskettava läheisyys, veden liikehdintä ja lintujen äänehdintä koskettivat jotain hyvin herkkää, syvää meissä...
Kaksi kurkea huusivat aamuisin ja iltaisin, ilmaisten olinpaikkansa...miten vahvasti tuo ääni läpäisi kaiken minussa...olin yhtä....ja samassa....

Iso kaipaus jäi minuun...


Mökkimme..




Maisema mökimme kalliolta..




Mökin takapihaa...




Puutarhaa...

Kommentit

Huhtikuunnoita sanoi…
Sinulla ja tyttärelläsi oli siis mukava ja rentouttava viikko, vaikka ei hellettä ollutkaan.
Minusta mökillä on parasta aamut. Auringon valo on ihan erilaista kuin muina vuorokaudenaikoina, samoin lintujen huumaava konsertti heräävässä aamussa.
Kirjojen lukeminen on yksi parhaista tekemisistä lomalla. Voi lukea vaikka aamuun asti, kun ei tarvitse herätä aikaisin töihin.
Mukavia kuvia mökistä ja sen ympäristöstä.
BLOGitse sanoi…
Aivan ihanan idyllinen paikka!
Kivista ja kalliosta tuli mieleen - onko teilla kaarmeita? vai ovatko haipyneet karkuun...

Muistan kun pienena sunnuntaina lahdettiin mokilta kaupunkiin...joka kerta jai tyhja ja outo olo...maalla on niin vahvasti luonnon lahella, kiinni, etta siita oli vaikea irrottautua...

Jos maalla asuisi, tulisiko samanlainen kaipaus kaupunkiin aina kun sielta lahtee pois...mietin vaan...
Yvonne sanoi…
Onpa mahtava tuo järvimaisema (kait tuo järvi on). Tosi kauniin ja seesteisen näköistä. Sielä sielu lepäisi ja saisi voimia.

Kuulostaa siltä, että teillä on ollut virkistävä loma.

Mökillä on musta parasta se, että voi olla koko ajan ulkona. Voi syödä ulkona, lämmittää saunaa ja puuhasttella kaikkea, jos jaksaa. Tai vaan olla ja lukea. Olla ja levätä ja nauttia luonnosta.
arleena sanoi…
Rauhoittava tyyny maisema.
Anonyymi sanoi…
Hienon paikan ja mökin olette löytäneet! Kaunista ja rauhallista vain istua ja olla. Luonto puhuu, lohduttaa ja parantaa.
Upeita kuvia, onko sinulla uusi kamera?
Tervetuloa takaisin, täällä blogimaailma on tallella, ei mitään mullistavaa, ainakaan minun tietääkseni, ole tapahtunut.
huhtikuunnoita: oli niin mukavaa saada olla tyttäreni kanssa kahdestaan...nuorempi tyttäreni ei viihtynyt kuin pari yötä...hän lähti kissoja hoitamaan..

BlogItse: minulla tuli mileleen myös kuinka ihanaa oisi asua ihna maalla, järven tai meren rannalla...saada nukahtaa veden viesteihin ja herätä aamulla sen kutsuun...

Yvioon: Itse asiassa tuo iso vesi alue on makeanveden allas...Joskus kuuskyt luvun lopulla se erotettiin merestä...Alue on hurjan iso...vesi on tosi puhdasta ja makeaa..uusikaupunki saa juomavetensä sieltä...meri on ihan kivenheiton takana...Tuo mökki oli aika luksusta...sähkö, lämmin vesi, sisä vessa, astianpesukone!!!
Onneks sentään oli puulämmitteinen sauna!!! kait yleisö "vaatii2 ylellisyyttä mökillekkin???

Arleena: illalla otettu kuva tai oikeastaan melkein yöllä, tuuli oli jo tyyntynyt...

uuna: tuo paikka on ihastuttava, vaikka siinä onkin luxusta...
kurjet huuteloo, ketut juoksee...

En ole vielä ostanut uutta kameraa..vanhalla saan aika hyviä kuvia...harkitsen vielä...
Oikein mukavaa teillä näyttää olleen, uskon että sinne tekee mieli useammin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin