Siirry pääsisältöön

juoksut juostu...

Tästä kaikki alkoi...
Numerolaput rintoihin...
Tossuihin muoviset sensorit...
Adrenaliini alkoin virrata....
Vielä vessaan pissalle....





Ilmatar suosi juoksijoita läsnäolollaan...ihan täydellinen ilma!!
Juoksijoita oli n. 2000, iri-ikäistä, lapsista vanhuksiin, naisia, miehiä, lastenvaunuja...kaikki aivan innoissaan odottamassa lähtölaukausta....



Luonto oli niin hurmaava, metsäpolkuja, kävelyteitä, hiekkateitä...

Minulla oli tavoitteena juosta koko matka ja omaa vauhtiani kunnioittaen.
Olin iloinen , kun jaksoin koko matkan pitää samaa kivaa vauhtia yllä ja lopussa hieman kiristelläkin. Missään vaiheessa ei iskenyt suorittaminen, kilpaileminen muitten kanssa, vain kunnioittaminen omaa kehoani ja rytmiäni.
Aikani oli jotain 1.12.00.
Muistan juosseeni Nousiaisissa edellisen kymppini joskus
melkein 30 vuotta sitten. Silloin aikani oli jotain 57.00.
Ehkä kymmenessä vuodessa sallitaan aina kymmenen sekunnin pudotus!!!

Tyttäreni juoksi hienosti, vaikka ei ole viime aikoina jaksanut treenata.
olin hirmusen onnellinen tuosta yhteisestä hetkestämme kaikkinensa Ruissalon
maastossa. Hän oli nauravainen, iloinen, ihan niinkuin ennenkin!!!

Kommentit

Yksinäinen susi sanoi…
Oi se on ollut varmasti hieno päivä! Mukava, että tyttäresikin innostui! Voisi itsekin kokeilla tuota kymppiä joskus maailmassa.
Johanna sanoi…
Onneksi olkoon, hieno saavutus....siis kun itse en jaksaisi kyllä noin pitkää matkaa juosta puuuuuuh!
Ihanaa, että teillä oli kaunis ja iloinen päivä!
hanne sanoi…
Yksinäinen susi: Kokeile...siinä tulee hirmuisen ihana olo, etenkin juoksun päätyttyä...Endorfiinia, vapautuneisuutta, tyytyväisyyttä itseensä..kannatta hieman harjoitella ennen...

hannele : kiitos =)

Johanna: Kiitos...Tosiaan , sää oli paras mahdollinen, luonto kaunis...Mutta vopit aloittaa pienemmästä matkasta...
Huhtikuunnoita sanoi…
Mukavaa lukea onnistumisista ja Onnesta mitä tunnet niin oman suorituksesi, kuin tyttäresi ilon takia.
Tuli oikein lämmin olo tätä lukiessa :o)
hanne sanoi…
Huhtikuun noita:
kiitos...kiva kuulla jos sua sain ilahdettua...
liikunta luonnossa yhdessä on niin ihanaa....
Yvioon sanoi…
Kuulostaa hienolta. Ja jaksat juosta vieläkin pitkiä matkoja. Itse en ole koskaan ollut hyvä pitkissä matkoissa, mutta lyhyet spurtit taas ovat menneet paremmin.

Niinhän sitä pitäisikin tehdä, että kilpailee vain itseään vastaan eikä muita.
BLOGitse sanoi…
Sinulla on ollut vipinaa viime aikoina! Synttareita ja juoksuja.
Itse en ole juoksuihminen mutta kavelen sita innokkaammin!
Kavelemalla sain Hgissa kilot pysymaan kurissa vaikka herkkuja tuli syotya kuinka ja paljon!
Nyt ehdin taas lukemaan blogeja kun olen kotiutunut...
Mukavaa viikon jatkoa!
hanne sanoi…
Yvioon:

jotenkin koen juoksun olevan itselleni suurta terapiaa...on vain itsensä kanssa kahdestaan...

kiitos kommentistasi ja ihania syksyisiä hetkiä...

BLOG itse..
kiitos sinulle myös kommentistasi..
Kivoja juttuja on ollut tässä syksyn kynnyksellä...toisaalta taas surukin seurailee...
elämä on niin kummallista..
halauksia sinulle!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …