Siirry pääsisältöön

keskiviikko



Minulla oli tänään aamunavaus koulussa. Olin valmistanut sen eilen illalla, kolmas versio kelpasi minulle. Rupesin itkemään Vesterisen "Kukaan ei voi koskaan.."biisin aikana, jonka soitin lopuksi.
Oli hyvä olo, olin puhunut rakkaudesta, elämäntarkoituksesta, surusta, siitä että, me kaikki olemme täydellinen rakkaus, olemme vain unohtaneet sen tai elämme unessa tai harhassa..
sain kiitosta kauniista, herkästä ja koskettavasta avauksestani muutamalta opettajalta.

Aamutunneilla olimme abien kanssa pelaamassa beetsiä meren rannalla. Oppilaita on senverran vähän, että pääsen aina mukaan peleihin. Oli todella ihanaa pelata tuulessa ja auringossa paljain jarpain..Jäin tunnin loputtua kuuntelemaan merta ja tuulta...ja kävelemään meditaatiokävelyä rannalle...

Terveystietoa...Oppilaat tekivät itsenäisesti harjoitusesseetä aiheesta...terveellinen ruoka minulle ja ilmastolle...tai he otsikoivat itse...liittyen ekologiseen jalanjälkeen ja terveellisyyteen....

Sain vanhemmalta tyttäreltäni viestin. Hän on taas masentunut ja itkuinen. Oli lukenut netistä kakssuuntaisesta mielentilahäiriöstä.
Yritin tukea, lohduttaa, antaa valoa ja voimaa..viestitin, että älä lue netistä, sulle tulee vaan paha olo. Jokainen sairaus on omanlaisensa, se ei tottele määrittelyjä..oma mieli on vahvasti vaikuttamassa mielentilaan kuitenkin...

Minulle tuli raskas olo. Lähdin sauvailee. Törmäsin hierojaani ja saimme molemmat purettua pahimmat murheemme päältä. Sauvailimme kaatosateessa. Tuntui kuin sade olisi puhdistanut ja vienyt raskauden tunteen minulta pois.

Huomenna menen vasta kahdeksi kouluun..tai oikeastaan oppilaitteni kanssa golf-kentälle..
Mulla onkin huomenna lehdistöpalaveri, jos heitä tulee paikalle, koskien kirjastossa olevaa näyttelyäni :"Muistot kesästäni vien talveen".

Tähän päivään on mahtunut niin paljon, että ihan hegästyttää..surua, iloa,hiljaisuutta....Olen kiitollinen tästä päivästä.

Kommentit

Villiina sanoi…
kuulostaa täydelliseltä päivältä :-)
Una sanoi…
Se ON ihana kappale. Ja uskon että sanasikin olivat kauniita. Ne ovat aina. =)


*halaus*
arleena sanoi…
Tyynnyttävä ja mieleenpainuva päivä. Tallaisia päiviä kertaa mielellään mielessään.
Yksinäinen susi sanoi…
Onpa tässä tekstissä paljon tunnetta. Olisi varmasti ihana, jos olisit koulussa opettajani. :)

Jakselemisia sinnepäin.
Pilviharso sanoi…
Elämäsi on kaunista kipeydessäänkin, koska huomaat ja havaitset, etkä elä lipat silmillä. Äidin rakkaus on rankka laji.
hanne sanoi…
Villiina:
Nyt onkin tosi väsynyt olo...juttelimme pitkään tyttärestäni exmieheni kanssa...Ihanaa, että olemme hyviä ystäviä hänen kanssaan ja voidaan jakaa ja pohtia tyttäriemme asioita...

Una: Mä tykkään kans niin paljon...
sanani , toivon että lohduttivat...Sanoin alussa, että tämän aamunavauksen sant, ajatukset ja mielipiteet ovat minun omiani. Niiden ei tarvitse olle sinun totuuttasi..

Arleena: Voi kun huomennakin ois aurinkoa ja tuulta, sadettakin voi tulla mut ei mielellään klo 14-16...=)

Yksinäinen susi:
Kiitos Yksinäinen susi...Mielelläni olisin sinun opettajasi..Sinun taiteellisen, herkän ihmisen kanssa olisi ihana työskennellä..

Sinä näet niin paljon PILVIHARSO..
Rakkaudella meidät on revittävä auki, laajennettava lämmöllä...joskus kait tarvitaan suruakin...
Hannele sanoi…
Onko aamunavauksia.. Tuossa päivässä paljon. Kyllä netissä paljon hyvääkin tietoa, jos ymmärtää valikoiden lukea. En tiedä, jos pään santaan työntäminen hyvä, joskus kyllä. On otettava osaa sen verran kuin jaksaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !