Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Tänään on joulukuun 12. päivä







Odotan aamun hämärässä
jotta tuntisin läsnäolosi
jotta löytäisin uudelleen elämän kertosäkeen
yön tähtien taivaalla..

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hienosti sanottu "...elämän kertosäkeen..."
Kaunis on elämän kultaa kurkottava lumineito tai enkeli.
tinttarus sanoi…
Syviä sanoja. Jokainen tulkitsee omalla tavallaan. Minun oli heti oitis selvänä aatoksissani. Rivin luettuani, kuvaa katsottuani, valtasi lämmin tunne hyvästä. Tiedän, ketä odotan. Suuren juhlan kunniavierasta, Hänen läsnäolossaan tunnen olevani voimissani.

Tykkään kuvistasi. Kaartelin katselemassa useampaa postausta. Nautin. Ammensin sanat ja kuvat itseeni. KIITOS mukavasta visiitistä sivullasi.

Hyvyyttä ja rauhaisia ajatuksia 3.adventtiin!
SuviAnniina sanoi…
Aivan ihana,hanne, tässä on jotain sellaista herkkyyttä joka koskettaa minua. Minkälaista paperia muuten käytät näissä maalauksissasi? Haluaisin kovasti kanssa yrittää tehdä jotain ihan oikeasti, eikä vain tietokoneella...
Uuna: kiitos uuna ...enkelit lentelevät vallan hirmuisesti tänä aikana...

tinttarus: Kiitos sinulle kauniista sanoistasi.
olen iloinen jos kuvani ja sanani ovat vaikuttaneet sinuun!!Ihanaa lämmintä Joulun odotusta sinulle!!!

Suvianniina:

Näissä viimeaikaisissa kuvissani olen käyttänyt mustetta,guassivärejä..käyttänyt mustekynää, joka välillä tipaiuttelee mustettä mihin sattuu...paperi on ihan luonnospaperia, nykyinen 120 g,
se imee kohtuullisesti vettä, tosin hitaasti...mut jotenkin toiminut näissä kuvissani/viimeaikaisissani..

kokeile ihmeessä, uskon että kuvasi ovat ihania...niin ihania ovat tietsikkakuvasi ainakin...
ja jotenkin tuo herkkyys tulee erilailla käsintehdyissä esille..
Ihanaa tätä viikonloppua sulle ja halauksia!!!
arleena sanoi…
Ihana runo. Kuva enkelimäinen, odottava.
Kiitos arleena...hän odottaa ison valon saapumista..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin