Siirry pääsisältöön

lumirinsessa....

Innostuin tekemään kollaasia, kun katselin Johannan lauantaita postausta, jossa oli toinen toistaan ihanampia luomuksia, niin iloisia, niin värikylläisiä!!

Käytin vanhaa kuvaa, jonka olin tehnyt "Luovan lauantain" sivulle "ROMU"-aiheeseen.
Tuo kuvani kertoi siitä tunnelmasta, jolloin ihminen kokee olevansa fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti ihan romuna.

En ajatellut tarkkaa lopputulosta kuvalleni, paitsi että joku tyttö/nainen siitä tulee, ehkä.
Aloin liimata ruskealle taustalle paperia ja tein tytölle vartaloa. Kruunun halusin ehdottamasti heti ensimmäisenä.
Hänestä tuli lumikuningatar tai lumirinsessa...
Hän on hieman ihmeissään, kääntynyt ulospäin ja samalla sisäänpäin. Ihmettelee kruunua, sitä valtaa, jota tuo voisi edustaa..
Ei, sitä se ei saa tarkoittaa vaan ihanaa satumaailmaa...












Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minäkin innostuin Johannan työskentelystä ja kaivoin jo välineitä esiin, mutta sitten soi puhelin, sitten tyttärentytär kaipasi meseen. Pelattiin ja puhuttiin ja siinä se aika sitten menikin. Mutta tänään on uusi päivä.
Hienoa että sinä pääsit alkuun, hieno lumiprinsessa. Nyt onkin niin kaunista ulkona, aurinkokin tuli juuri esiin, nyt on oikea aika lumienkeleille ja -prinsessoille :-)
pilvikki sanoi…
Hieno työ! Tuollaisena se ihminen välillä on elämässään...ihan romuna! Mutta sitten voikin saada kruunun päähänsä ja ihan olla lumiprinsessana. Tykkään näistä sinun töistäsi ja ihanaa, miten täällä blogimaailmassa ihmiset inspiroivat toisiaan. Mahtavaa!
arleena sanoi…
Hieno kollaasi. Prinsessahan siitä syntyi - valon prinsessa.
Uuna: Lapsenlapset ovat aina tietty etusijalla...

En muuten ole vielä ollenkaan itse tehnyt lumessa enkeliä...Täytyypä heti mennä hankeen, ja saunastakin!!!SE lumi on niin puhdasta ja pahmeää!!Houkuttavaa..

odotan sinun kollaasiasi!!

taru: kiitos sinulle taru.
Jännä juttu oikeasti, miten voi päästä läheiseen yhteyteen näin sähköisesti ja todella saada toisiltaan valoa ja intoa!!!

arleena: Kiitos sinulle..kaikkihan me ollaan omanlaisia prinsessoja!!
Rita A sanoi…
Ne minun pienet eiliset vieraani tykkäävät kovasti prinsessoista, isommalla oli päähineeseen kirjailtu kruunu. Pääsisit heti heidän suosioonsa kun huomaisivat että osaat tehdä prinsessakuvia!
Arjaanneli sanoi…
Tuli mieleen, että ihan romulla voi kuitenkin olla se palava sydän...
Katsoin nimittäin ensin, että sillä ois sydän liekeissä :)
Ajatuskulkusi tuota tehdessäsi sykähdytti!
Rita: Voisin tehdä kauniimman prinsessan, jos onnistuisi ja sit lähettäisin sun kauttasi heille=)

arjaanneli: hieno huomio, sehän voikin olla sen sydän!!
Sydän joka hehkuu ja muuttuu kultaisiksi säteiksi...
SuviAnniina sanoi…
Voi miten kaunis prinsessa:-)
Kiitos sinulle suvianniina!!
kasvot vois tuetty olla kauniimmat mut tarkoituksella ruma on myös kaunista...
Tuula sanoi…
Mukava nähdä kun innostus täällä leviää. Sinulla hieno sinunnäköinen työ. Tuon "askartelu" on kyllä palkitsevaa ja siinä ajatus pääsee vapaasti liikkumaan, niinkuin monesti käsillä tedessä. Sitä tarvitsee ^^.
pilvikki sanoi…
Kiitos hanne!!! Eilen sain ihanaiset enkelisi! Aion ne laittaa blogiini myös esille, kunhan tästä otan kameran taas käteeni <3
Innostus tarttuu täällä...
=)

Taru: Kiva ku tulivat perille!!=)
Johanna sanoi…
ooh täällä on rinsessa! Hi hii!
Kiitos Hanne, sain sinulta kaunista enkelipostia, kehyksiin menevät ja näkyviin! KIITOS!!!!!!
Lastu sanoi…
Lapsena Savossa ei suuni millään taipunut sanomaan prinsessa; rinsessaksi se aina meni. Lumirinsessan kohtaan täällä ja sanon päivää oikein halaten ja hyvää uutta vuotta kaikille rinsessoille ja etenkin täällä rinsessan luojalle toivottelen :)
Johanna: kiva kun enkelit löysivät perille luoksesi!!!

lastu: rinsessa on oikeastaan kivempi nimi , arkisempi ja läheisempi, voimme kaikki olla rinsessoja!!
Tuuluska. jännä miten innostus askarteluissa, kuvissa, runoissa tarttuu, vaikuttaa =) ihanaa!!1

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin