Siirry pääsisältöön

hiihtolomalla....




Mietin, lähdenkö Ikeaan päiväretkelle. Haluaisin ostaa olohuoneeseen uuden maton.
Mattoja minulla entisestään, mutta uutta tekee mieli.

Miksi me aina kaipaamme vaihtelua, haluamme uusia juttuja?
Katselin, kiertelin kodissani ja mietin, mitä kahta en ikinä vaihda!
Huomasin, että niihin tavaroihin, jotka vuodesta toiseen seisovat paikallaan, liittyy joku vahva, tunnerikas tarina.

Tämän yöpuvun ostin sillä samaisella Hesan retkellä, kun Loreenan cd:n.
Retkellä, jolla etsin uutta elämääni, hyväksyen entisen. Jostain syystä haluan yöpuvun olevan esillä roikkumassa, vaikka käytänkin sitä edelleen..







Olen asunut Uudessakaupungissa kohta 30 vuotta. Kaikilla täkäläisillä on paatti, mieluiten purjesellainen. Tässä minun paattini!





Omia korttejani jääkaapissa...






Samaiselta Hesan retkeltä ostin "suruttaren". En muista kuka taiteilija sen on tehnyt. Mutta kyllä hän, siis tuo surutar on surenut pianon päällä. Vois alkaa jo hymyilläkin!







Äidilläni oli tekstiilikauppa Jyväskylässä, jonka hän lopetti 70-luvun alussa. Tuo ihana vanha, oikeasti Karjalasta kotisin oleva kirjoituskone, on äitini kaupan peruja. Olen kirjoittanut sillä joskus opiskeluaikoinani...jotain...






Olen piilottanut keraamisen naiseni kynttilöiden kanssa takan nurkkaan...






Siinä minun rakas viuluni odottaa soittajaa...






Kaksi vuotta sitten vietin muutaman päivän hiihtolomallani Tukholmassa. Tulin sieltä tämä vanha kristallikruunu kainalossa kotiin. Pitäisi saada tuota kaunotarta alemmaksi.






Joitain omia taulujani on päässyt seinälleni. Tämä syksyllä tekemäni kollaasi miellyttää minua suuresti. Enkelit, kivet, kynttelikkö pikku lasitalossaan...




Ja kahta, joita en vaihda:
Lötjönen ja Vempula, jotka rakastavat maata keittiön pöydällä, katsella ulos ikkunasta tai vain makailla pöytäliinan päällä. Vempula on nyt kuvassa.





Aivan ihana päivä aukesi.
Aurinko paistaa, lumi kimmeltää..Mahdanko jaksaa lähteä tunnin ajomatkalle Raisioon ja tunnin takas?

Kommentit

SuviAnniina sanoi…
Sinulla on hanne paljon kaunista kotonasi, uutta ja vanhaa yhdistelty taidokkaasti. Jotkut asiat vain pysyvät ja toisiin kaipaa uusia tuulia. Niin se kai vaan on...
Aurinkoista päivää sinulle ja kisuille!
arleena sanoi…
Ihana kirjoituskone, ja vielä toiminnassa. Harmittelen, kun en ole säilyttänyt vanhaa kirjoituskonetta, nimeä en nyt muista enää.

Pienten esineiden takana olevat muistot kohottavat esineiden arvoa. Niitä katsellessa tulee mukava mieli.

Ikeaan olen ajatellut minäkin mennä. Lähinnä katselen sieltä mustavalkoisia kankaita, jos sohvatyynyiksi ompelisin.

Mukava kurkistaa kotiisi.
Paljon kaikkea ihanaa löytyy kodistasi! Mutta ainahan sitä jotain uuttakin kaipaa!
Enpä muuten tiennytkään, että asut Uudessakaupungissa, joka on ihan outo minulle, en ole siis koskaan käynyt.

Ikeaan tosiaan voi lähteä kuin retkelle. Eihän sieltä kauheasti tarvitse aina ostaakaan, kunhan jotain pientä.. Meillä lähin Ikea on 130 km:n päässä Ruotsin puolella Haaparannassa.
Harakka sanoi…
Sulla on siellä paljon kaunista. Enkeleitäkin monta, ne huomasin ihan heti.
Purjeveneet myös hienoja, niillä voi mielessään tehdä monta hienoa mielikuvitusmatkaa...
KIrjotuskone on oikea aarre, ihana!
Mutta Lötjönen ja Vempula kaikkista kivoimpia!
Mä kävin viikko sitten Turun Ikeassa, samalla kun oltiin poikaa muuttamassa. Kyllä siellä tavaraa piisaa, ja kyllä mä jotain pientä sieltä ostinkin,,,pienen pöytälampun.
Kiitos Hanne, että sain käydä kotonasi!
Aila sanoi…
Voi miten kauniita asioita... Musiikkia, taidetta, muistoja, elämää. Taidokkaita kirjoitelmia ja elämän realiteetteja:) Leppoisaa lomaa toivon sinulle ihan näin ensikertalaisena...
Taru sanoi…
Monenlaista hienoa ja kaikella se oma merkityksellinen tarinansa! Tommoisista kaikista syntyy kodin henki.
Ihana kristallikruunu, meille ei sovi,
pitkät miehet lyö päänsä :)
Uunas sanoi…
Oikein hyvää hiihtolomaa sinulle!
Sinulla on monta hienoa esinettä, mistä minäkin tykkäisin:
surutar, taulukokonaisuus kaikkine ihanine esineineen siinä alapuolella, kirjoituskone, viulu (mutta en osaa soittaa nyyh) ja vaikka mitä.
Rakkaimmat esineet säilyttävät muistoja, ei niistä voi luopua.
hanne sanoi…
SuviAnniina: Kiitos samoin sinulle.

arleena: Aina sitä myöhemmin harmittelee, jos vanhaa laittaa pois, toisaalta kaikke aei voi säilyttääkkään..
=)

Sooloilija : Olen kotoisin Jyväskylästä..Kaippa minä nyt ukilainen jo olen, vaiks aina aiemmin olen ollut muuttamassa pois..
Ihan kaunis pikkukaupunki tämä on, vanhoja taloja, paatteja, meri, kallioita...

Harakka: Enkeleitä on mulla myös paljon, muutama oli livahtanut kuviin nyt...
Kiitos=)

Aila. Kiva kun tulit käymään...
Kiitos sanoistasi=) Tervetuloa uudelleen..

Taru: Olet niin oikeassa..=)

Hannelen paratiisi...=) =)
TUo mun lamppu on niin korkealla, et siihen ei päätänäs kukaan loukkaa...Haluaisin sitä alemmaks..


Uunas: =)
Kiva kuulla...Kiitos Uuna..
Niin rakkaat esineet kantavat muistoja, levittävät hyvää henkeä, luovat kodikkuutta...
Rita sanoi…
Ihania, tunnelmallisia esineitä joista omanlainen koti koostuu. Hyvä yksityiskohta tuo esillä oleva yöpaita :)

Isälläni on ollut vanha musta Remington kirjoituskone. Mahtaakohan olla vielä... pitää kysyä.
tinttarus sanoi…
HAnne, ihania tunnelmantuojia ja muistoihin viejiä löytyy kodistasi. Enkeli-ihmisenä silmä tarttuu aina niihin kaikkialla....
Kirjoituskoneesta tuli mieleeni isoisävainajani, vanha kauppias. Pikkutyttönä sain viettää urheilu-ja leluliikkeessä paljon aikaani. Sieltä muistan tuommoisen vanhan kirjoituskoneen takahuoneesta ja liikkeen puolella oli mahtava vanha kassakone. Harmittelen , ettei niitä kukaan ikinä hoksannut säästää...
Suruttaresta tykkään! Surusilmiensä takaa tunsin haikeaa kauneutta ja onnenhippusia...mitä lie miettii päivät pitkät sinun puuhiasi seuratessa. Paljon iloisia asioita näkee varmasti!

Muistoja ja rakkaita esineitä pitää kotona olla. Olen itse aivan kertakaikkisen anti-ihminen telkkarin sisustusohjelmille, joissa oma koti annetaan vieraiden suunnittelijoiden laitettavaksi. Kauhea ajatus, että joku muu päättäisi, mitä esineitä kodissani on näkyvillä.

Jännitän täällä, että kuka oksentaa seuraavaksi....että pitikin hiihtolomaksi tulla kyläilylle tuommoinen taudinturjake! No, tarkoituksensa silläkin. Niin haluan uskoa.

Varjelusta ja onnenhippuja päivääsi!!
hanne sanoi…
Rita.
ostin tuon yöpaidan hesasta "enkelikaupasta...siellä oli ihania erilaisia paitoja...
Aina kun käyn hesassa , käyn siinä kaupassa...Se on aika keskustassa, yjks Manskun poikkikaduista..

tinttarus: samoin äitini kaupassa vietin lapsena pitkiä aikoja seuraten asiakkaiden vierailua kaupassa...
Joskus sain myydä kankaita, mutta en oikein hallinnut tilannetta ja ostajakaan ei ollut kovin innoissaan...Siellä oli myös ihanant vanhat kassakoneet. Äitini myi ne johonkin butiikkiin, lopettaessaan...

Toivottavasti tautipöpöt häipyisivät teiltä, jottei koko loma menis sairastellessa...

Jokaisen koti on omannäköisensä..
Minulla on myös enkeleitä seinillä ja varmasti oikeitakin lentelee..Olen siunauttanut kotini pari vuotta sitten...

Kiitos sinulle kommentistasi. kiitos onnenhippusistasi ja siunauksen toivomisesta...tarvitsen niitä..
halauksin sinulle samaa...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !