Siirry pääsisältöön

hiihtolomalla




"Elämä on yhtä pyhää kuin Pyhyys, joka sen loi.
Pyhyyden läsnäolo elää kaikessa elävässä,
sillä pyhyys loi elämän eikä jätä sitä,
minkä se loi yhtä pyhäksi kuin itsensä.
Sinut luotiin pyhäksi.
Pyhän hengen ainoana tehtävänä on saattaa
harha totuuden luo eli ego Jumalan luokse."-Ihmeiden oppikurssi.



Haluan aloittaa jokaisen aamun hiljentymällä, kiittämällä, läsnäolemalla sismmässäni, jossa valo asuu.
Haluan lopettaa jokaisen päivän kiittämällä, rukoilemalla eli keskustelmalla Jumalalle.
Olen huomannut, kuinka elämäni on muuttunut rauhaisammaksi, olen iloisempi ja tasapainoisempi ja kiitollisempi kaikesta.
En pelkää enään.



Kommentit

Taru sanoi…
Olet osannut nauttia hiihtolomastasi, se oikein huokuu blogistasi : )
Meillä lomat alkavat vasta viikonloppuna, tai ei meillä, mutta koululaisella!
Una sanoi…
Kuvasi ovatkin hartaita kuin hiljaisuus.
Harakka sanoi…
Olet kyllä osannut nauttia lomastasi, ja muutenkin.
Oikein tunnen, kun sinusta loistaa ilo, ja energia!
Yaelian sanoi…
Oli ilo lukea näitä sanoja.Miten mukavaa,että elämä tuntuu rauhallisemmalta ja paremmalta:-)
hanne sanoi…
Taru: Voi, meillä loma jo melkein lomittu...Teillä kaikki edesä..=)

una: kiitos =9

Harakka: Saada valvoa kirja sylissä pitkään, herätä omaan aikaan, rauhassa aamuilla....=)

Yaelin: Kiitos sinulle..
Sellainen turva murehtiminen, levottomuus häipynyt...
Osaa ottaa elämän vastaan, syli avoinna...
arleena sanoi…
Pieni ele, iso vaikutus on sanoa
kiitos tästä päivästä.

Kauniit kuvat
hanne sanoi…
arleena: kiitos ja hyvää yötä sinulle!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !