Siirry pääsisältöön

ikkunan takana..




Tälläinen on oloni tänään...

Päätäni kivistää,silmiäni kirvelee,
en ole kehossani, se on jotain muuta...
En pääse ulos,
katselen ikkunasta luonnon kauneutta,
kaikki on ihan kuin pysähtynyt,
puut kuuntelevat,
missä kaikki linnut...

Jaksoin muuttaa eilistä kollaasiani...
tein siihen ikkunoita,
tykkään ikkunoista,
haluisin tehdä taloni täyteen ikkunoita,
jotta valo tulvisi sisään ja ottaisi syleilyynsä...

Kommentit

Taru sanoi…
Kuvasi sopii niin olotilaasi, jota kuvasit.
Paranemisia!
Lastu sanoi…
Sielun peili. Ja kun ikkuna raottuu, ilma kulkee ja on hyvä hengittää taas ainutkertaista elämää. Valo saapuu ja varjo livahtaa karkuun, onneksi.
Una sanoi…
Linnut odottavat valoa niin kuin sie. =)


*halaus*
Kirjailijatar sanoi…
Minäkin haluaisin enemmän ikkunoita ja isompia ikkunoita. Tämä on tällainen hämärä maja.
hanne sanoi…
Taru: kiitos..huomenna jo varmaan parempi...

Lastu: Niin..aivan..=)

Una: Tunnen sen itsessäni..

Kirjailijatar: Valo antaa niin paljon, avaa meitä, muistuttaa siitä keitä me oikeasti olemme!!!
Huhtikuunnoita sanoi…
Voi sinua! Koetahan jaksaa.
Minäkin pidän ikkunoista ja valosta.
Valo lisääntyy päivä päivältä, vaikkei uskoisikaan täällä lumimyräkän keskellä.
hanne sanoi…
Una: ihana sydän...mistä niitä saa???=)

Huhtikuunnoita:
Kiitos sinulle...Nyt vointi on jo parempi...huomenna ehkä pääsen hiihtää??
Tänään just mietin, että haluaisin suurentaa keittiön ikkunaani...
pitäs tehdä hiukan suurempi reikä ja sit istuttaa isompi ikkuna...
Ehkäpä???
Nana sanoi…
Kiitos Hanne aivan ihanasta postista!! Kuva on todella kaunis ja runo, sieltä virtasi valoa!!
Kiitos!
hanne sanoi…
Nana: Olen iloinen, jos yhtään pystyin lähettämään sinulla valoa!1
olen kaivannut kaveruksien kuvia...
halauksia sinulle my friend!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …