Siirry pääsisältöön

luistelua ja muistelua...

Katselin juuri Olympialaisten naisten vapaaluistelun nauhoitusta viimeöisestä kilpailusta.

Aivan upeasti suomalaiset Laura ja Kiira luistelivat.

Ehkä uskallan sanoa, että eniten kaikista urheilulajeista tykkään taitoluistelusta. Se on niin uskomattoman koskettavaa,taiteellisesti nautittavaa katseltavaa. Musiikki, luistelija, kehon uskomattomat kuviot...kauneus, herkkyys, vahvuus...siinä on kaikki.

Aina usein jään ihmettelemään, kuinka minä valitsin tuon pikaluistelun, tai se oikeastaan valitsi minut.
Olin aina porukan nopein.

Aloitin kait siinä 10-11-vuotiaana pikaluistelun Jyväskylän Hippoksen radalla.
Siellä sit sitä rataa kierrettiin ja kierrettiin...

Pärjäsin ihan mukavasti myöhemmin SM-kisoissakin, vaikka poltin siihen aikaan tupakkaa, salassa vessassa...

Nykyään luistelen taitoluistimilla. Vanhat pikarini eivät mahdu jalkaani enään.
Tekisi mieli ostaa uudet tai ainakin retkiluistimet, mutta kun täällä päin ei ole mahdollisuutta harrastaa kumpaakaan.

Nyt jos saisin valita liikuntalajini, johon "uhraan" yli kymmenen vuotta nuoruuttani, se olisi ehdottomasti taitoluistelu!!!

Taidan mennä huomenna tekemään valssihyppyjä täkäläiselle luisteluradalla, jos lumet on kolattu..




Ensimmäiset luistimet olivat kuuluista nurmekset..




Vuonna 1953 olemme siskoni, minä ja lastenhoitajamme Jyväskylän Harjun radalla. Minä olen toinen vasemmallta.




Ensimmäiset piirinmestaruuskilpailuni Karstulassa vuonna 1963.
500m:n lähtö. Olen vasemman puolinen. Voitin kisat ajalla 59, jotain...

Kommentit

Taru sanoi…
Lämminhenkiset kuvat täällä sulla.
Olet siis ollut urheilullinen jo pienestä pitäen, se on hyvä se.

Itse olen aina rakastanut taitoluistelun katsomista kisoista. Nyt kaikki on jäänyt näkemättä. Tietysti sitä pienenä ja nuorena "liiteli" jäällä ja mankka soitti musaa jään reunalla. Haaveilin aina olevani taitoluistelija...

Pidän kyllä myös Suomen miesten lätkästä! Nytkin odotan matsia innokkaana.

Mukavaa viikonloppua!
arleena sanoi…
Sinullahan on mukavia urheilumuistoja.
Minä myös pidän taitoluistelun seuraamisesta arvokisoissa tosin telkkarista katselen. Varsinkin naisten lajeja ihastelen.
Lapsena minulla oli hiihto, mutta sekään ei ollut kovin kivaa.
En ole mitenkään urheilullinen.
Yaelian sanoi…
Ihastuttava lapsuudenkuva sinusta! Minäkin pidän eniten taitoluistelusta, nytkin onnistuin lataamaan netistä luisteluohjelmat, kun en täällä niitä nähnyt. Muut lajit eivät oikeastaan lainkaan kiinnosta.Lapsenakin pidin luistelusta.Minulla on täälläkin mukana kaunoluistimeni,vaikka parin bussimatkan päässä on sisähalli,muttei se ole sama juttu kuin ulkona luisteleminen.
Harakka sanoi…
Voi kun jkiva, sä olet myös harrastanut pikaluistelua.
Muuten niin mäkin silloin ,kun vielä olin kansakoulussa,luistelin pikaluistelua... ja mä voitin jostain syystä aina, ja mä rakastin sitä luistelua.
Mulla oli hokkarit, muilla kaunoluistimet!
No tietäähän sen nyt sitten jokainen, kuka silloin voittaa, joskus olin kierroksenkin toisia edellä.
Mutta mä tykkäsin luistrella niin.
Mutta, jos nyt saisin myös valita, niin tykkäisin myös siitä taitoluistelusta paljon.
Se onkin sellanen laji, mitä mäkin tykkään katella telkasta.
Ja kyllä he taitavia ovatkin, ja siinä on kyllä koko kroppa mukana, eikä siinä muuten selviäisikkään, jos ei olisi, siinä on varmaan koko mielikin mukana!
Se on taidetta!
Uunas sanoi…
Onnea luistelu-urasi johdosta näin jälkikäteen.
Minullakaan ei ollut kaunoluistimia kuin vasta viimeisillä luokilla, siihen asti luistelin velipojan hokkareilla ja voitin muut tytöt nopeudessa. Mutta hiihto oli minun lajini, siitä on perhehopeat hankittu.

Vauhdikkaan näköinen lähtö viimeisessä kuvassa, varmaan tulikin hyvä aika.

Nyt on tosiaan ihana seurata luistelua. Se on niin kaunista ja musiikit hyvin valittuja. Kokonaiselämys, täytyy sanoa.
Kirjailijatar sanoi…
Aivan ihania nuo vanhat kuvat. Miten minä tykkäänkään vanhoista valokuvista, niissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Kylläpä olet söpö näissä kuvissa :) Minä olen aina ollut ihan surkea luistelija. Hyvä, jos eteenpäin pääsen. Taaksepäin luistelu on jo siinä ja siinä. Ei olisi minusta tullut jääprinsessaa ei.
Allu sanoi…
Nurmekset oli munkin ensimmäiset luistimet. En nähnyt valitettavasti Kiiran ja Lauran vapaaohjelmaa, mutta tykkään molemmista. Jotenkin nuo aasialaiset luistelijat on niin yliluonnollisia.
hanne sanoi…
Taru: Hieman ontui Suomi lätkämatsissa, mutta ehkä pronssia?

Taitoluistelu on niin kaunista ja avaa meissä luukkuja ja saa tuntemaan hetkeksi olevamme jääprinsessoja...

arleena: Hiihto on ihana, kuningaslaji, raju...tykkään kyllä siitä..

Yaelian: Mulla on vähaän sama juttu, vain luistelu kiinnostaa, vaikka olenkin liikunnanopettaja...
siis katselijana...

harakka: taitoluistelu vaatii valtavaa lahjakkuutta, keskittymistä, pitkäjänteisyyttä, taiteellisuutta ja ties mitä...

Samalla se hioo ihmistäkin...

uunas: Hiihto on ihana laji myös, erilailla..
kaikki itsensä likoon pistäminen fyysisesti, antaa iloa, hyvää oloa, jos ei väärärllä tavoin lähde kisaan mukaan...

Kirjailijatar.
Samoin minusta vanhoissa valokuvissa on se menneen maailman tuntu elävänä läsnä..
Tykkäsin lapsena olla kuvissa, hymyilin aina, sen sijaan siskoni, ei vällittänyt niin paljoa...

Allu: Jotenkin aasialaisista huokuu se jonkunlainen pakonomaisuus, ilo puuttuu...
Vaikea tietty sanoa, näin ruudun takaa...

Hirveetä henkistä latautumista joka tapauksessa tuo kilpailu vaatii...
Runotalon Sari sanoi…
Ihania nostalgiakuvia ja juttuja. Kiva päästä kurkistamaan menneisyyteesi :)
Lastu sanoi…
Vanhoissa kuvissa ja muistoissa piilee se kaikki mikä meissä tänään on. Vaikka ei enää voisi luistella (kuten minä en), kiidän kuviesi avulla Linurin kentälle ja kuulen, mitä jää rutisee ja musiikki soi kovaäänisistä ja mieli lentää. Minnekäpäs luisteluilo katoaisi? Se on aina mukana.

Ihastuttavat kuvat sinusta ja taidoistasi!
hanne sanoi…
Runotalon Sari: Kiitos...Kiva kun kävit kurkistelemassa!!

Lastu: Olet aina niin ihana, syvällinen, lämmin ja viisas..
On ihana saada kuulla kommenttijasi..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …