Siirry pääsisältöön

muutoksia...

Pienessä flunsassa sohvalla levätessäni, katseeni kääntyi sinisiin,vanhoihin sohviini. Ei ne nyt maailmanlopun vanhoja ole, kait seitsemän vuotta ehkä, en muista tarkalleen..mut kuitenkin...
Olen kyllästynyt niihin, ainakin niiden väreihin, vaikka sinisestä tykkäänkin.

Haluaisin nyt vaaleampia värejä kotiini. Niinkuin haluaisin uusia isoja ikkunoita...
Sohvia en osta vielä...ehkä sit kun ne ovat täyttäneet kymmenen vuotta...
saavat siirtyä kierrätykseen..

Kokeilin Jouluksi ostamaani pellavaista pöytäliinaa sohvan peitoksi.
Minusta se sopi. Tilasin paikallisesta kangaskaupasta myös toiselle sohvalle samanlaisen peitteen, saan sen huomenna.
Teen muutamia väriin sointuvia tyynynpäällisiä, torkkupeittoja ja siinä on minulla uusi kevätlook olkkarissani...
Ja saan sen hyvin edullisesti.


Ulkoiset muutokset ovat usein helppo toteuttaa. Joskus ne saattavat maksaa paljon, mutta kaikki on suhteellista.
Ihminen kaipaa aina jotain muutosta kotiinsa, ulkonäköönsä, elämäänsä..
vanha väsyttää, kyllästyttää..


Entä sisäiset muutokset?
Kaipaammeko niitä?
Sisäisen muutoksen jäkeen kaikki ulkionen saattaa näyttää ihan erilaiselta.

Niitä emme ainakaan saa rahalla emmekä tahtomisella...
Usein muutokset tarvitsevat ristiriitaa. Meidän on ymmärrettävä ristiriidat sielun luovaksi voimavaraksi.

"Muutoksen eheyttä tuovat ihmisen sisäisen vuorovaikutuksen pyörteet ja ristiriidat, eivätkä pelkät uusilla korvatut mielikuvat, pinnat tai järjestelmät, jotka usein käyvät vaihtelusta.

Ristiriidassa piilee valoa ja energiaa. Missä on energiaa, siellä on myös kasvua ja elämää. Askeettinen yksinolo sallii ihmisen ristiriitojen nousta pintaan kirkkaina ja voimakkaina. Jos hän pysyy tälle energialle uskollisena hän alkaa vähitellen päästä osalliseksi siitä sopusoinnusta, joka on syvemmällä kuin yksikään ristiriita.
Siitä hän saa uutta rohkeutta paneutua elämänsä syvyyksiin, vaaroihin ja pimeyteen."

"Ihmisen näkymykset muodostavat hänen kotinsa, ja siellä tulisi olla monta asuinsijaa villin jumaluuden turvana."

Lainaukset: Kelttiläistä viisautta.

Siniset "vanhat" sohvani





Uusi sohvani...

Kommentit

Sooloilija sanoi…
Hei, kotisi vaikuttaa avaralta valoisalta, ihanalta! Pellavan värinen sohva sopisi myös, mutta ei sininenkään huono ole.
Selkeää ja kaunista !
mimmuli sanoi…
Kaunis ja avaran oloinen huone, itse luovuin sinisistä 10-v vanhoista sohvista vasta äsken;) Verhoilulla saa uutta ilmettä aikaan aina.
arleena sanoi…
Selkeät sohvat. Hyvässä kunnossa olevien sohvien uusi verhoilu verhoojalla on myös hyvä ratkaisu uudistukseen.

Pellavan väri on kauniin neutraali ja siihen on helppoa yhdistää muita värejä.

Olen ajatellut raikastaa olohuonetta mustavalkoisilla graafisilla tyynyillä tässä kevään kuluessa.

Katselin seinille, mutta et ole ripustanut omia tauluryhmiä vai onko sohvan yläpuolella oleva oma taulusi.
hanne sanoi…
sooloilija:
Kiitos sinulle...
Välillä pellavaista ja sit taas sinistä=)

mimmuli: ostitko mimmuli uudet vai verhoilitko...minkäväriset nyt?

arleena:
Ajattelin kysyä hieman hintoja verhoilussa tai jos teettäisi irtopäällisen??

Katseleppa tarkemmin niissä kuvissa näkyy kolm e eri taulua, ei tosin selvästi.
minulla on aika monta omaa taulua seinälläni=)

Mustavalkoinen on raikas, selkeä energiaa antava!!
Johanna sanoi…
Kevätvalo näköjään saa muuallakin muutokset ja remppahalut ja värkkäämiset heräämään hih!
Kaunista on siellä teillä!
Kiitos postista Hanne! Se on ihana ikkuna :)Ihana ylläri perjantaille kun vääntäydyttiin töistä kotiin, kiitos!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …