Siirry pääsisältöön

sunnuntai...





Rauhaisa sunnuntai.

Kävin hiihtämässä muutaman kilometrin meren jäällä.
Hieman takkuista, tuulista ja harmaata.


Menen kohta vetämään astangajoogaa ryhmälleni.
Olemme edenneet seisontaliikkeisiin, jotka yritän opettaa tänään.


Illalla luokseni tulevat IOK:N porukka.
Olen leiponut heille mustikkapiirakan.
IOK= Ihmeiden Oppikurssi. Aloimme juuri lukea kurssikirjaa toista kertaa. Ehkä , kun olemme lukeneet vielä monta kertaa, alamme leijua....


Olen onnellinen tässä hetkessäni...Olen kiitollinen kaikesta...

Kommentit

arleena sanoi…
Ihmeiden Oppikurssi kuulostaa jännittävän mukavalta. Olisi kiva kuulla sen etenemisestä enemmän.
Taru sanoi…
Ihana oppikurssi menossa! Mitä kaikkea mahtaakaan sisältää. Kuva hieno, tunnelmallinen ja konstailematon!
hanne sanoi…
arleena: voisin vaikka kirjoittaa siitä enemmänkin...olen aiemmin joskus kertonutkin mut väliäkö sillä...

Taru: kiitos sanoistasi...
ihmeiden kurssi on ihana!!
Kerron siitä vaiks huomenna..=)
Kirjailijatar sanoi…
Ihanan rauhaisa kuvakin. Minä kävin joskus astanga-joogakurssin, ehkä olen kertonutkin. Kymmenen kerran jälkeen ostin joogamaton ja lopetin joogan. En siksi, mutta siksi, että joogakoulu muutti.
hanne sanoi…
Kirjailijatar: Astangajooga on tehokas, aika vaativakin menetelmä..mutta tykkään siitä, silloin kun keho ei ole väsynyt...Nyt taidan mennä uimaan..mulla on tänään vapaa päivä...Kiitos kommentistasi=)
tinttarus sanoi…
TAivaalta tupruttelee valkeaa kauneutta, hiutaleiden tanssi on rytmikäs ja vangitsee katseeni. Pölypastelliliiduilla lasten kanssa teimme tänään upeita pingviinitöitä. Ne saivat juuri ulkosalla fiksatiivisateen yllensä. Nyt istun työpöytäni äärellä ja ammennan kuvien kauneudesta voimaa itseeni. Nettiyhteytemme romahti kotona. Vianmäärityksessä ja korjaamisessa menee aikansa. Eka kertaa putkahdan blogikaduille työläppäriltäni....Sunnuntaina kävin kirkossa. Sieluni huutaa päästä sinne hetkittäin. LAuantaina tein 8-vuotiaan poikamme kanssa 1,5tunnin hiihtoretken. NAutinnollista huomata, miten erityiseksi lapsi tuntee itsensä saadessaan äidin jakamattoman seuran. Pitää lisätä tuommoisia hetkiä. Itsekin tunsin, miten ilo pisaroi sisälleni. HAnne, olen monasti kotosalla pysähtynyt lähettämäsi kortin äärelle lipaston luo. Puhun sen kautta sinulle, sanoja ei tarvita. Yhteys on ja pysyy.
Voisipa päästä kurssillesi...maailmamme on ihmeitä täynnä, suurin osa niistä sisällämme odottamassa ulospulpahtamista:)
Iloa ja valoa päivääsi!
hanne sanoi…
tinttarus:

Muisteeln usein haikeudella tuota aikaa kun tyttäreni olivat pieniä ja asuivat täällä luonani. Tuo aika oli niin täynnä elämää, merkitystä ja tarkoitusta...
Olen aina rakastanut äidin"roolia"...hassusti sanottu mutta äidin ja lapsen yhteys on niin ihana, vahva, antava suhde..
Onhan minulle ne ihanat tyttäret vieläkin ja olemme lähellä toisiamme, missä sitten olemmekaan..

Kiitos sinulle siitä yhteydestä..Minä tunnen sen..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …