Siirry pääsisältöön

loman loppu...




Hiihtoloma hiipuu...

Selvästi huomaan itsessäni valmistautumista arjen rytmiin.
Miten ihanaa olisi saada jatkaa tätä oman rytmin, rytmitöntä hengitystä, olemista..
Pieni jännitys kasvaa, itsensä laittaminen ikäänkuin johonkin laatikkoon, jossa on selkeät muodot, korkeat reunat..

Niin ihanaa kun työmaailmani onkaan, huomaan kuinka paljon se oikeasti minulta vaatiikaan.
Vai olenko se minä, joka vaadin?

"Katsokaa taivaan lintuja:
eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin...

Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat;
eivät ne työtä tee eivätkä kehrää....."

Joku syvä kaipaus on minussa nyt..


Kommentit

trina sanoi…
Sisimmän kaipauksia on hyvä kuunnella. Kauniin värisiä tulppaaneja.
Nuorallatanssija sanoi…
Sinun lainauksessa: "Katsokaa taivaan lintuja:
eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin..."

Minun lainauksessa: "Nosta kasvot ylös sateeseen
Katso lintujen lentoa
Ne ei kylvä
Ei ne satoa korjaa
Mut niil on tarpeeks kaikkea"

Päivän sana? :)
Tarja K sanoi…
Onko kaipaus jo kevääseen ja vihreyteen.... tämä talvi on ollut uuvuttava... mutta ihanaa kun huomaa aamulla että on jo valoisaa.....
hanne sanoi…
trina: Sisin on todellisin meille..
sen kuiskaus antaa niin paljon...

Nuorallatanssija:

Sinin lainauksesi on niin kaunis...kasvot, sade, ylöspäin...
ja siellä ne linnut...silloin saa yhteyden ...

Tarja K : Kaipaus valoon , lämpöön, kevään tuoksuihin..

Tuo valoisuus kantaa meitä...
olikin todella pitkä ja pimeä aika ...
Nuorallatanssija sanoi…
Koko laulu + video: http://keltainenkuskitie.blogspot.com/2010/02/fiilis.html
tinttarus sanoi…
Loma hiipuu hiljalleen, kääntää kylkeä ja uinahtaa. Arki venyttelee itseään mittoihinsa ja on valmis alkamaan tasaisen kulkunsa.....
Minä en kyllä nyt taida olla vielä siihen tarpeeksi voimakas. Eilen huokaisimme jo helpotuksesta. Tauti tuntui häipyneen matkoihinsa. Kasasimme väsyneet kehomme ja sukset autoon ja huristelimme ihanille laduille reput selässä. Pikkuisemmekin neiti 6vee jaksoi sivakoida suupielet onnellisessa hymyssä 8km matkan latumajalle. Jätimme lapsoset nauttimaan kaakaota ja pullaa ja sauvoimme ukkokullan kanssa samaiset 8km takaisin autolle. Hurruuteltiin hakemaan toista reittiä lapset ja kotosalla sauna odotti reippailujoita. Sitten. Saminen neito kertoo, että vatsaan koskee. Koko viime yö ja tämä päöivä meillä on taas oksennettu. Silti yritän löytää hippuja, pieniä hetkiä kiitettäväksi. Ja onhan niitä, vaikkei ihan sellainen loma ollutkaan, mitä kaavailin ja kovasti innoissani odotin.
Elämässä ei kaikki tapahdu halutulla, kaavaillulla tavalla. Me emme tiedä tänään, mitä huominen tuo tullessaan. Mutta Isä tietää ja ottaa viisaasti kaiken huomioon, meidän pienet ilomme ja suuret murheemme Hän ja vain Hän tietää ennakkoon. Siispä astellaan tästä päivästä huomiseen, hiippaillaan loman poluilta arjen askelmiin luottaen ja Häneen turvaten.

Nautihan HAnne jokaisesta loppuloman hetkestäsi!
tinttarus sanoi…
Ääk, miten iso kasa kirjoitusvirheitä. Väsymys tekee tehtävänsä:)
Harakka sanoi…
Loma loppuu aikanaan..
ja työ alkaa aikanaan, tykkäsi tai ei.

Mutta olet kuitenkin nyt saanut kerätyksi itseesi voimahippuja ja nautintoakin.

Niillä jo jaksaa vähän aikaa, ja sitten käynnistyykin jo se tavallinen rytmi.
Työniloa kuitenkin sulle, ja vielä hyvää viikonloppua!
hanne sanoi…
Nuorallatanssija...
Kiitos vinkistä.
Oli todella vaikuttava, koskettava se koko laulu...

tinttarus: Kiitos niin paljon kommentistasi..
saan aina sanoistasi niin paljon valoa, voimaa ja huomaan, että näinhän se onkin...
kiitos sinulle Enkelini!!

Teillä oli ihana hiihtoretki...
Onneks masupipi tuli vasta hiihdon jälkeen...

Harakka: Kyllä minä ja me muut..
Ihan kohta on maaliskuu ja vanhemman tyttäreni synttärit...
Muistan aina kun hän syntyi 4.3 klo 6.35...sinä aamuna kevät räjaytty itsensä...
maailman onnellisin päivä minulle!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !