Siirry pääsisältöön

jääenkeleitä...

Jäin kiinni näihin ihanuuksiin..
Uskomatonta kuinka kauniita voivat jäätyneet kukkaset olla,
kuin jääenkelit...





Helmikuussa ostin itselleni ison kimpun tulppaaneja.
Heitin lurpsahtannet kukat, muutaman päivän jälkeen lumihankeen.

Kevät, vesisade, lämpö oli tuonut heidät esiin,
niin kauniina ja herkkinä.






Eilinen sumu, räntäsade peitti heitä uudelleen...





Tule luokseni kevään sadepilvi,
sulata jäät minusta, puhdista.
Tule luokseni kevättuuli,
irrota talven tunkkaisuudet.
Tule luokseni kevätaurinko ,
lämmitä minut auki.....

Kommentit

SusuPetal sanoi…
Uskomattoman upeita kuvia, utuisia, sadunomaisia, aavistuksenomaisia, herkkiä.
tuuluska sanoi…
Tiedätkö että on ihan sama värimaailma noissa kukissa kuin sun piirroksissa, hurjan herkkiä sävyjä? Haurasta ja katoavaa.
Kevätaurinkoa kaipaavat lauseesi on hienot ^^.
Enkeleitä en ajatellut, kun ihailin jäälyhtyjäni, multaa tuosta ja uusia kukkia, elämä jatkuu..
Leena Lumi sanoi…
Ei ole todellista...niin jäisen kaunista ja mikä unelmainen pinkki...
Harakka sanoi…
Niin kaunista ja herkkää!
Ovat kyllä niin todella kauniita!
arleena sanoi…
Tosiaan ovatpa ne kauniita. Niistähän tulisi hieno valokuvataulujen sarja.
Ari sanoi…
Tulppaaneita hangella. Hmm, se olisikin hyvä kirjan nimi...
hanne sanoi…
Susupetal: olen samaa mieltä kanssasi...teen noista kortteja...johonkin hetkeen...

tuuluska: kiitos sinulle Tuuluska!!Tuntui kivalta saada noita sanojasi =)

hannele paratiisi: Muistan nuo sinun kauniit jäälyhtysi!!

leena Lumi: Tulee jotnkin mieleen Lumikki...joka makaa unessaan lasiarkussaan...

harakka: Kiitos...käyn aina kurkkimassa niitä pihallani...

arleena: niin...
aion tehdä ainakin muutaman kortin...

Ari: Hieno nimi kirjalle!!!
Yksinäinen susi sanoi…
Ihmeitä löytyy kaikkialta ympäriltämme... Varsinkin sieltä mistä emme koskaan uskoneet niitä löytävämme.. Halit. :)
Lastu sanoi…
Taas huomaan, miten läheltä voi löytyä uudistuvaa kauneutta. Helmikuun tulppaanit pääsiäisviikon hangessa, sulassa sovussa. Elämä ja kevät kääntävät eksyneille kasvonsa. Kaikki hyvin.
hanne sanoi…
Yksinäinen susi:
Miten kauniisti sanoit tuon kaiken..halit takaisin sinulle!!!

Lastu :
"Elämä ja kevät kääntää eksyneille kasvonsa"!
miten ihana ilmaus...
Kauneutta löytyy läheltämme kun uskallamme katsoa, emme kiirehdi ohi...

maria:
Noista kuvista tuli uskomattoman kauniita kortteja, herkistä herkempiä...hauraita, haavoittuvaisia..
SuviAnniina sanoi…
Kauniin kauniita ja herkkiä on kuvasi hanne!
Verna sanoi…
Kuin kauneimpia tauluja lahjana luontoäidiltä... Kiitos! : )
hanne sanoi…
SuviAnniina:
kiitos sinulle...
menen taas tänään kurkkailee, miltä hyö tänään näyttävät kun aurinko kultaa säteensä alas..

Verna:
Luonto on mahtava taiteilija!!
Elegia sanoi…
Näistä saisi muuten kauniita tauluja. Ehdottomasti pitäisi laittaa lasikehyksiin, ihanan herkkiä!
hanne sanoi…
Elegia...
tein pari korttia...olivat todella kauniita..
voisin tehdä isompiakin ...kehystää...
mulla on muutama kaunis ruusukuvakin..vois olla pienimuotoinen kukkanäyttely..==)
Uuna sanoi…
Sanomattoman kauniita jääenkeleitä. Taidetta voi löytää yllättävistä paikoista ja uudella tavalla.
Nämä ovat kauniita ja herkistäviä.

Hyvää Pääsiäistä sinulle :-)
hanne sanoi…
Uuna: Luonnossa on aitoa kauneutta niin monessa muodossa..Täytyy hiipien kulkea, hissutellen edetä ja pysähtyä, ettei mene ohitse...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !