Siirry pääsisältöön

Hiljaisuuden viikon ajatuksia....

"Vapauta minut omista varjoistani, Herra
elämäni haaksirikoista ja sekasorrosta.
Sillä yö on pimeä ja vaeltajasi haparoi,
pidä minua kädestä..."-R.Tagore







"Sinulle kuuluva valkeus on ilon valoa.
Kirkkautta ei yhdistetä suruun.
Ilo houkuttelee esiin sille ominaisen halun ilon jakamiseksi.

Rakkauden ja ilon välillä ei ole mitään eroa. Siksi mahdollinen täydellisyyden tila, on täydellisen riemun tila.
Aina kun et ole täysin iloinen, johtuu siitä, että olet reagoinut rakkaudettomasti.






Jotta saisit, anna kaikki kaikille.

Ajatukset kasvavat, kun ne annetaan pois. Mitä useammat niihin uskovat, sen vahvemmiksi ne tulevat. Kaikessa on kyse ajatuksesta.
Miten siis antaminen ja menettäminen voidaan mieltää samaksi?






Pyhä henki opettaa yhtä ainoaa läksyä ja soveltaa sitä kaikkiin ihmisiin kaikissa tilanteissa.
Hän opettaa sinulle, että sinulla on kaikki voima.

Minä elän teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
En ole missään tilanteessa pois kenenkään viereltä.
Koska olen aina kanssasi, sinä olet tie, totuus ja elämä."-Ihmeiden oppikurssi.

Kommentit

Kirjailijatar sanoi…
Kauniita kuvia, kukkia lumella.
hanne sanoi…
Kirjailijatar: Kukkien kauneus ihmetyttää...
Leena Lumi sanoi…
Nämä ovat vain ajasta ja kylmästä kaunistuneet.

Rauhaisaa pääsiäisenaikaa, Hanne♥

(Lähdössä merisäätä tarkkailemaan...)
hanne sanoi…
Leena Lumi: Elämässämme saamme aina valita, näemmekö kauneutta vai ei kauneutta...löydämmekö rakkauden vei pelon...ihanaa, kun kaikki täällä toivottelee moniakin kertoja toisilleen hyviä hetkiä, ihania pyhiä jne.
=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …