Siirry pääsisältöön

löydä rakkaus sisältäsi...





"Opeta vain rakkautta sillä rakkautta sinä olet.
Sinä olet kadottanut tiedon siitä, että olet Jumalan ihme.
Sinussa on sekä Taivas että maa.

Kun valitsen Pyhän Hengen, valitsen Jumalan.
Jumala ei ole minussa kirjaimellisessa mielessä
vaan olen osa Häntä."

Lueskelin tänään "Ihmeiden Oppikirjaa".
Lukemisen jälkeen on aina niin rauhaisa,
avoin, tasapainoinen olo.
Löydän yhteyden itseeni,
löydän yhteyden Valoon, joka on minussa,
löydän yhteyden Pyhyyteen jossa saan levätä..

Kommentit

trina sanoi…
Rakkaus on tärkeintä elämässä. Rakkaus ylläpitää elämää ja luo uutta.

Ihanan lämmin, pehmeä ja rauhallinen kuva.
Johanna sanoi…
heipsis Hanne,
ihmeellisiä hetkiä nuo, kun ymmärtää ja hahmottaa kaiken. Tohinassa se peittyy tohinan alle, mutta onneksi se kasvaa koko ajan vahvemmaksi ja läsnäolevammaksi se "muistaminen".
Että se yhteys on jatkuva, koko ajan se jatkuu eikä katkea vaikka itse humpsahtelee välillä ties minne. Kivaa lukea aina näitä sinun riemuhetkiäsi :))))
Kirjailijatar sanoi…
Tasapaino on tavoiteltava tila. Minäkin olen tasapainossa, mutta välillä arki on vuoristorataa :)
Taru sanoi…
Tuollaisista hetkistä saa voimaa!

Ja kuvasi aivan niin tekstiin sopiva!
hanne sanoi…
Hannelen paratiisi: tasapaini on tärkeä kaikessa...
sitä on hyvä harjoittaa myös fyysisesti...

trina: kun on itse epätasapainossa, helposti
tulee valittua ei rakkautta...

Johanna: Jäin miettimään myös sanojasi, sitä kuinka se yhteys todellakin on jatkuvasti olemassa, hurmaavaa, ihanaa...

kirjailijatar: Ehkä sitä ei huomaisi, jos aina vain olisi tasapainotilassa...

Taru: Kiitos Taru!!
Una sanoi…
Tasapainon löytäminen on vaikeaa...
Harakka sanoi…
Sä olet huomannut sen suuren ilon, mitä saat pitää sisälläsi, ja samalla tuntea olevansa tasapainossa, se on varmaan ihana tunne!
hanne sanoi…
Una: sitä varten me täällä varmaan eletäänkin, jos jo olisimme löytäneet sen täydellisesti, ehkä lentelisimme tuolla avaruuden takana..

Harakka: En mä' ihan täydellisesti ole löytänyt, pieniä hippuja, pieniä hetkiä...
mutta se mihin uskoo, toteutuu, uskon...=)
Lastu sanoi…
Niin lähellä.
Onni on.

Se löytyy. Kiitos valosta jonka sytytät. Sanoillasi ja kuvillasi.
hanne sanoi…
Lastu. Kiitos sinulle myös, sanoistasi, siitä, että olet läsnä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …