Siirry pääsisältöön

kevät on minussa...

"Nyt tarvittaisiin
kirkas käsi
piirtämään maailma
syvyyden päälle.

Nyt katseet eivät riitä.

Ei elämällä ole kiirettä
ei puulla, linnulla, ruoholla
Odottakoot ne lupauksena
silmujensa pesässä.
Tuuli on jo matkalla,
se kuivaa jo nyt
mullan otsaa."-N.Rauhala






"Kun yksi kukka kukkii, kevät on kaikkialla.

Värisevä elämä on työntymässä esiin.
Kevään sydämessä ihmisen valtaa voimakas sisäinen kaipuu.
Se aika, jolloin intohimo ja muisti tavoittelevat toisiaan.
Ihminen on oman kasvunsa ja mahdollisuuksien virrassa.
Sielun kevät voi olla kaunis, toiveikas ja vahvistava."-Kelttiläistä viisautta


Se tuoksu, se valo, se väreily on olemassa. Se valtaa ja villitsee,
vaikkakin talvi yrittää riipua olemassaolollaan.
Miksi enää kiirehtiä?
Se on jo läsnä.

"Tuuli liukuu lumipilveen, sade täyttää tien"...

"Linnun siivistä tihkuu sumu..."

Pysähdyn, kuuntelen, hengitän...
olen tässä,
tunnen väreilyni,
aukaisen kaikki ikkunat ja ovet minussa!!!

Kommentit

trina sanoi…
Ihania runoja, ajatuksia. Kuva on upea, keveän keväinen,kuin syli avoinna, lentoon lähdössä
Taru sanoi…
Kaikki olisi keväälle valmiina, mutta se odotuttaa vielä.
Kaunis maalaus, jonka väreistä taas pidän paljon, kukkien sinisyydestä. Ihan kevättä!
Leena Lumi sanoi…
Tosi hienot säkeet olit löytänyt siniseen kuvaasi, joka on jälleen kerran, niin...upea.

Meille tuli talvi takaisin. Aloitan kevään ensi viikolla!
Harakka sanoi…
Niin kauniit runot, ja sanat niissä!
Vielä kevät antaa odottaa itseään..meilläkin tuli lunta koko eilinen päivän.
Mutta siellä se odottaa jo, se on melkein käsinkosketeltavana, ihanaa!
Ari sanoi…
Siellä sitä lennellään sinivuokkojen keskellä :D
Yaelian sanoi…
Kauniit lauseet.Onko jo kevään tuntua?
hanne sanoi…
trina: kevääntuojaenkeli on liikkeellä..sen syli on aina avoinna...

Taru: Ehkä vähitelllen uusilumi sulattaa vanhaa ja aurinko häivyttää kinoksia huomaamatta...

Leena Lumi: Täälläkin se yrittelee pyöriä...mutta tuuli on tulossa...
=)

harakka: sitäpaitis huomasin, että sireeninissäni on jo paksuja, isoja vihreitä alkuja...

Ari: niin me tehdään tilaa keväälle...

Yealin: Jollain lailla kyllä...kevään tuoksu, kosketus on ihan tuossa lähellä...mutta sit harmaus taas valtaa kaiken...
Uuna sanoi…
Kevät on levittänyt siipensä. Hienoa, kohta se lentää tännekin.
Ihanaa sinistä työssäsi, muutenkin kaunis ja kevyt.
Rauhala tuntee kevään sanat :-)
arleena sanoi…
Kauniisti sanottu...
Tuuli on jo matkalla se kuivaa mullan otsaa.
Elisa sanoi…
Ihania sanoja - viipyilevää kevään odotusta. Ihankuin nuo sanat antaisivat lisävoimaa kevään odotukseen!
Maria sanoi…
Voi miten sielua hivelevän kaunis päivän blogi!Kiitos.
tinttarus sanoi…
Minäkin niin kaikellani jo haluaisin avata sylini ammolleen vastaanottamaan kevään keveyden!!
Ihana kuva, tykkään!!!!!
Ajatukset kuin pulppuavat ulos kuvastasi....kevätpuron pulputustako?!
Tartutan kepeyden itseeni postauksestasi. Se vie osan minuun juurtuneesta synkkyydestä mennessään ja kohotan taas katsettani valoa päin!
Kiitos HAnne!!!
hanne sanoi…
Uuna: Rauhalalla on yhteys luontoon, vuodenaikoihin, hiljaisuuteen...hänen runonsa koskettavat minua vahvasti..

arleena:kuinka kaikki voidaankaan sanoa sadalla eritavalla...

Elisa: odotus on usein monessa asiassa se ihanin hetki....

Maria: Kiitos sinulle..sielusi on kuunnellut..

tinttarus:ihanaa jos sait iloa, kepeyttä, keveytää...=)
Lastu sanoi…
Niin hoivaava on kuvasi, niin rauhoittavia ovat runovalintasi. Levitän käteni - sydämeni - ja olen avoin.

Otan vastaan. Kiitän.
hanne sanoi…
Lastu: Voi sinua ihanaista!!OOlen iloinen..=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …