Siirry pääsisältöön

Miksi?




Olen aina tykännyt Enigmasta.
Heidän musiikissaan on mielestäni aina tarina, sanoma...
Heidän musiikissa on ihana tanssia hiphoppia...


"Anteeksianto on se tuoksu,
joka orvokista tarttuu
sen murskanneeseen kengänkorkoon.-Mark Twain

Löysin tämän ihastuttavan,
koskettavan lauseen uudemmasta "Sielun peili"-lehdestä.
Halusin jakaa sen kanssanne.



"Nosta elämäni ylös maan tomusta.
katsele sitä,
pidä sitä oikealla kämmenelläsi.
Nosta se valoon,
kätke se kuoleman varjon alle,
pane se tähtien kanssa yön lippaaseen,
ja salli sen aamulla olla kukkien joukossa,
jotka loistavat sinun kunniaksesi."-R.Tagore.

Joskus minusta tuntuu oikeasti juuri tuolta,
että haluaisin lentää tähtien luo,
kuun ja auringon taakse,
katsella, kuunnella yön sykettä minussa,
löytää se ikuinen valo
ja sitten palata kukkien syleilyyn....


Miten helposti sammakko hypähtää suustani huomamattani.
En puhu toisten kanssa samaa kieltä,
he eivät ymmärrä sanojani,
ehkä he kuulevat sanojeni välisen hiljaisuuden...

Jokaisella meillä on oma polkumme, omat kivet, kannot kiertää,
oma heijastus tästä kaikesta, joka ei olekkaan totta..

Oikein ihanaa viikonloppua teille!
Aurinko on lämmittänyt meitä ja poistanut jäitä sydämestämme..

Kommentit

Ari sanoi…
Hieno ajatus:

"Miten helposti sammakko hypähtää suustani huomaamattani.
En puhu toisten kanssa samaa kieltä,
he eivät ymmärrä sanojani,
ehkä he kuulevat sanojeni välisen hiljaisuuden..."
tinttarus sanoi…
Kiitos Hanne. Enkeli lennähti tänään luokseni ja sai auringon kultaaman päivän loiston kasvamaan kohti ääretöntä!
Hiljaisuus on soinut sisälläni tänään.
Ajatuksesi ja siteerauksesi tilkitsivät tyhjän kolon sisikunnassani. Kiitos.

Hentoja hetkeentarttumisia viikonloppuusi. Ihanaa, että olet!!
Taru sanoi…
Kiitos ihanasta hetkestä sivuillasi taas kerran : )
marjaisa sanoi…
Itsekin olen kaihomieli, kaikkeuden mystinen pimeys ja tähtien tuike viehettää ja imee puoleensa. Suuren tuntemattoman edessä koen olevani lapsi vasta. Niin kai sinäkin?
SuviAnniina sanoi…
hanne, kirjoitat taas niin kauniisti ,mukavaa viikonloppua sinullekin! Minäkin olen aina pitänyt enigmasta ;-)
hanne sanoi…
Ari: En ole ollut hiljaisuuden retriitissä koskaan pidempään...
joogaopistolla ruokailimme hiljaisuudessa, mahtava voima leijaili ilmassa...

tinttarus: Kiitos sinulle ja ihanaa aurigontäytteistä lauantaita ja sunnuntaitakin...

Taru: Kiitos itsellesi..
sinä ymmärrät sanojani ja niiden väliä...


marjaisia: kiitos sanoistasi...
eiks meidän ole hyvä ollakin lasten kaltaisia...

SuviAnniina: Samoin sinulle valon täyteistä viikonloppua...halauksin!
Allu sanoi…
Mark Twain on ihana, osannut sanoa monta asiaa niin hulvattoman hauskasti.
Kirjailijatar sanoi…
Ihanaa viikonloppua sinullekin! Minunkin suusta pullahtaa joskus sammakko...
Yksinäinen susi sanoi…
Minäkin pidän Enigmasta. Heillä on upeita kappaleita, kuten juuri tuo Why tai Gravity of Love..

Sitä vahingossa aina päästelee suustaan sammakoita tai loukkaa toisiaan tajuamatta. Tuntuu, ettei ole paljonkaan ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Minä kurotan taivaisiin, vaikka haluan pitää jalkani tiukasti maan pinnalla. Päässäni rakennan uusia maailmoja, hahmoja, tarinoita, mutta sanani ovat yksinkertaisia, realistisia, tylsiä.
Minä voin tulla kanssasi lentelemään kuun ja auringon taakse.

Sinun blogisi on aina niin täynnä kauniita sanoja, kuvia. Mutta siinä on jotain muutakin, siinä on rauhallisuutta, valoa, iloa, kyyneliä... Sinusta hehkuu niin paljon eri tunteita ja ne tunteet näkyvät myös täällä.

Kiitos, että olemme tavanneet täällä. :)
hanne sanoi…
Allu: Pitäs etsiä "Hänet" käsiini..
En ole lukenut vuosiin, vuosiin...häntä..joskus nuorena...

Kirjailijatar: Kiva, että en ole täällä yksin..=)

Yksinäinen Susi:Kiitos kauniista kirjoituksestasi!!!Kiitos kauniista sanoistasi minulle!!!

lennetään vaan yhdessä sinne kauas, järjen, ajattelun, kiireen ,materian tuolle puolelle!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !