Siirry pääsisältöön

Palmusunnuntaina

Tänään on Palmusunnuntai.

Niin huonosti tunnen Raamattua, etten ihan oikein tiedä, mitä se tarkoittaa...
Tulee mieleen Jeesuksen aasilla ratsastaminen ja se jolloin ihmiset levittivät palmun oksia hänen tielleen...




Lapsuudessani Pääsiäinen oli merkittävä juhla.
Koko viikko oli jotenkin rauhoitettu. Tuntui, että aurinkokin pysyi poissa pilvien takana.
Pitkäperjantaina emme saaneet oikeastaan poistua kotoa...




Pääsiäispäivänä menimme aina mammani luo Pääsiäsiaterialle.
Äitini puolesta koko sukuni on ortodokseja.
Pääsiäisen vietto oli
heille oli hyvin merkittävää.
Mammani pöytä notkui herkuista. Oli pashaa, kulitsaa, sulhaspiiraita, erillaisia pikkuleipiä, maalattuja munia, suklaamunia. Pappi oli aina siunaamassa kotia ja ihmisiä.





Tänä vuonna ajattelin itse valmistaa pashaa, maalata munia, koristella kukkasin kotia, valmistaa ihania ruokia...
Tyttäreni ja exmieheni tulevat pääsiäisaterialle.


Tänään alkaa "hiljainen viikko".


Koen risiinnaulitsemisen rakkauden sanomana:
"Opeta vain rakkautta, sillä rakkautta sinä olet."
Ketään ei rangaista synneistä.
Meissä kaikissa ihmisissä asuu Jumala, mutta jostain syystä se on joillakin siellä syvällä piilossa,uinuvana...

"Pyhä Henki on motivaatio, joka saa aikaan ihme-mielisyyden. Hän on päätös, jonka mukaisesti ero Jumalasta parannetaan antamalla sen haihtua tiehensä. Sinun tahtosi pysyy yhä sinussa, koska Jumala asetti sen sinun mieleesi, mutta vaikka pystytkin pitämään sen uinuvassa tilassa, et voi hävittää sitä mielestäsi.
Niin kauan kuin aika on olemassa, Jumala Itse pitää sinun tahtosi elossa välittämällä sen Omasta Mielestään sinun mieleesi."-Ihmeiden oppikurssi.



Äkkiä on hetki,
hiljaisuus,
siivissään kaikkeuden valo,
sylissään kaikkeuden rakkaus
ja se ympäröi minut.

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Ortodoksinen Pääsiäinen on enempi valoa kuin evankelisluterilainen Pääsiäinen. En ole koskaan 'viihtynyt' tämän ajan juhlapyhissä, mutta tuskin siinä minun viihtymystä kysytäänkän...

Rauhallista Palmusunnuntaita, Hanne!
Taru sanoi…
Rauhaisaa ja leppoisaa palmusunnuntaita Hanne!
Yksinäinen susi sanoi…
Vietä rauhaisa hiljainen viikko hyvän ruuan ja perheen seurassa, jos voit.. Toivotan hyvää palmusunnuntaita halauksin. :)
Yaelian sanoi…
Kauniita ovat lapsuudenmuistosi pääsiäisestä.Rauhallista palmusunnuntaita!
arleena sanoi…
Kaunista ja koskettavaa. Pääsiäisen alkujuhlaa
Pitkäperjantai on muuttunut siitä lapsuudesta, vaikka eihän se yksi rauhallinen päivä tekisi pahaa nyttenkään. Meillä kirkko lyhyen kävelymatkan päässä, silloin tällöin siellä kuuntelemassa musiikkia, ja tunnelmaa.
hanne sanoi…
Muutenkin, ainakin lapsena Ortodoksinen Jumalan palvelus oli mielenkiintoisempi...sai liikuskella, käydä pussailemassa Jeesuksen ristiä ja tehdä ristinmerkkejä...


Sinulle leena palmusunnuntaita, täälläkin..

Taru: Samoin sinulle!! Yhtään virpojaa ei ole käynyt!

Yksinäinen susi: Samoin sinulle rauhaista, sielukasta palmusunnuntaita!

Yaelian:
teillä on varmaan reilainen Pääsiäinen siellä?
vai vietätteko suomalaisittain...
Sinulle rauhaisaa Pääsiäisen aikaa...

arleena: Rauhaisaa ja iloista, ihanaa pääsiäisen aikaa sinulle arleena!!

hannele: kaikki on muuttunut ja kaikki muuttuu...
itsekin muuttuu joka hetki...muuttuvatko muistotkin, ehkä me kultaamme ne!!
Rauhaisaa Palmusunnuntaita sinne kukkien keskelle!!
trina sanoi…
Koskettavia kuvia!

Minulle pääsiäinen on sanomaltaan tärkeä, syvä ilon juhla, juuri tuon rakkauden sanoman vuoksi, minkä jumala on meille ihmisille Jeesuksessa antanut. Joskus olen käynyt katsomassa pääsiäisnäytelmän Olavinlinnassa, se toi konkreettisesti esille kristillisen pääsiäisen sanoman, tuo kokemus upposi sisimpään syvälle.

Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle läheistesi kanssa!
Kirjailijatar sanoi…
Mekään emme saaneet lapsena mennä mihinkään pitkäperjantaina. Ja kyllä se sitten tuntuikin pitkältä, ihan loputtomalta.

Äiti tekee ihanaa pashaa ja pääsen onneksi pääsiäiseksi äidin pashapöytään.

Mustavalkoinen kuva on kaunis.
Maria sanoi…
Teen pashaa joka pääsiäis sunnuntaiksi.Syömme silloin pääsiäis aterian koko poppoo.Pitkä perjantai on kalan päivä.Mieheni ei kuulu kirkkoon, mutta ymmärtää ja arvostaaelämän tapaa ,jonka olen omille lapsillemme kattanut valittavaksi.Jokainen lapsista on sitten omaa itseään kuunnellen valinnut tai valitsemassa tapaansa ajatella elämää.kaikkineen yhdessäolo on se tärkein ja välittäminen.Sinulla on kyky koskettaa jotain mitä ei sanoiksi osaa pukea.Kiitos Hanne!
hanne sanoi…
trina: Kiitos sinulle..
ja itsellesi myös siunaavia, rauhaisia, ilontäytteisiä Pääsiäishetkiä perheesi kanssa!!

Kirjailijatar: Pasha on niin sulavan, vietävän ihanaa...
Huomenna taidan jo aloittaa sen tekemisen....

sinulle kaunista, rauhaisaa Pääsiäisen aikaa, taikaa...

maria :Kiitos sinulle..
ihana perhe teillä tosiaan...
Se tulee tekstiesi, kuviesi kauttakin vahvasti...Olen iloinen puolestasi..

Ihanaa siunaavaa pääsiäisen aikaa!!
Uuna sanoi…
Ihmeellinen valo keskimmäisessä kuvassa. Hieno kaari, kuin elämän kaari.
Palmusunnuntai on jo pitkällä, mutta hyvää pääsiäisviikkoa sinulle!
hanne sanoi…
Uuna: Samoin sinulle Uuna...Pääsiäisen aikoja, kivoja taikoja, suklaamunia, herkkuja monia...ja iloa!!!
Verna sanoi…
Minun lapsuudessani pääsiäistä vietettiin tietyllä hartaudella, vaikka kirkossa ei aina käytykään. Äitini ollessa aktiivisesti seurankunnan toiminnassa muutaman vuoden, kävin hänen kanssaan kirkossa. Mummoni oli harras uskovainen ja hän on suurelta osin vaikuttanut siihen, miten suhtaudun kirkollisiin juhliin.

Yhä edelleen hiljennyn hiljaisella viikolla ainakin sielullisesti. Koen jonkin asteista ahdistusta, jos vietän pääsiäistä paikassa, missä ihmiset raatavat pitkänä perjantaina vaikka puusavotassa. Heillä on luonnollisesti oikeus viettää aikansa kuten haluavat, mutta sama oikeus jokaisella.

Tämän sekavan kommentin ydin oli siis se, että pääsiäisellä on minulle tärkeä merkitys ja henkilökohtaisesti vietän sitä jollain tasolla joka vuosi. : )

Kiitos koskettavasta postauksestasi... : )
hanne sanoi…
Verna: kiitos sinulle ...
Suloista, rauhaisaa, sielun juhlaa sinulle!
SuviAnniina sanoi…
Nyt on jo myöhäistä toivottaa hyvää palmusunnuntaita,mutta sen sijaan toivonkin sinulle valoisaa pääsiäisviikkoa!
Lapsena olen muutaman kerran osallistunut uspenskin katedraalin ortodoksisiin pääsiäismenoihin,kyllähän se aikalailla poikkeaa ev.luterilaisista perinteistä. Pashan teen joka vuosi ;-)
lumiomena sanoi…
Kiitos tästä kirjoituksestasi. Minulla on sama kokemus, että ortodoksinen pääsiäinen on jotekin "kylläisempi" ja sanomaltaan valoisampi kuin luterilainen (samoinhan ortodoksiset hautajaiset ovat valoisampia, koska ne noudattavat pääsiäisyön palveluksen kaavaa). Oma isänäitini oli ortodoksi ja nautin pääsiäisestä mummolassani.
Hyvää pääsiäisviikkoa!
Harakka sanoi…
Mulla on pääsiäisestä lapsuudesta sellanen muisto, että silloin ei saatu mennä kylään, ja se olikin pitkä se perjantai
Kauniisti kirjoitat pääsiäisestä.
Vietä rauhallinen pääsiäinen läheistesi kanssa ja nauti vapaapäivistä.
hanne sanoi…
SuviAnniina: Kohti Pääsiäistä tässä mennään..
hyvää Pääsiäisviikkoa myös sinulle!!
haluaisin itsekin joskus kokea sen Uspenskin Pääsiäisyön..

Lumiomena: Myös sinulle toivotan rauhaisaa, sielullista Pääsiäisen aikaa...herkkuja, taikoja, hiljaisuutta, iloa!!!

harakka: Samoin sinulle ihana , sielukas Pääsiäinen kaikkinensa..
paljon herkullisia suklaamunia...
Rita sanoi…
Pääsiäinen on itse asiassa todella mielenkiintoinen! Tajusin sen postaustasi lukiessani...

Mitähän jännää pääsiäissyötävää voisi olla "burcusti" joka tuli sananvahvistussanakseni :D
hanne sanoi…
Rita: Olemmeko me rajoittuneita, olemmeko raameihimme kiinnijääneitä, vaalimmeko perinteitä??
kaikki käy...mutta aina uusi ilahduttaa...
oisko se joku pääsiäisruoka=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !