Siirry pääsisältöön

kaipaus...

"Kuinka vähäpätöisiltä vaikutammekaan äärettömyyteen verrattuina.
ja kuitenkin äärettömyys, päättymätön syvyys,
se on sisällämme, erottamattomissa siitä,
keitä olemme.-E.tolle






Tämän kuvan halusin valita juuri tähän hetkeen, tähän aamuun.
Auringon kirkkaus, sinitaivaan päättymättömyys, kaikki on minussa
ja ollut ikuisesti.

Kaipaan Sinua, niin kuin lokki merta, niin kuin äiti lastaan, niin kuin nainen rakastettuaan.
Olemme täällä löytääksemme itsestämme ulottuvuuden, joka on sanojen takana, ajatusten takana, syvällä sisimmässämme, tarvitsen Sinua löytääkseni perille..

Kaipaus on seurani tänään. Hän on hellä rakastaja, lempeä ystävä, eikä jätä minua..

Kommentit

Kirjailijatar sanoi…
Tuo on totta. Se avaruus on meissä kaikissa. Sen löytäminen onkin toinen juttu, jossain ohikiitävässä hetkessä sen tavoittaa.
Niin, avara aurinkoinen päivä tänään.
tinttarus sanoi…
KAipaus sisimmässämme on kuin se mauste annoksessamme, jota emme huomaa ennenkuin se unohtuu. Minä rakastan kaipuun tunnetta, se antaa mahdollisuuden nauttia odotuksen ihmeestä. Unelmia, kaipuuta, kauas siintävää sielunkatsetta, sitä janoan.
KAikkinaisuus sisällämme olkoon aina hiukan vaillinainen, jotta pienestä täyttymisen tilasta saisi nauttia mahdollisimman usein!
Jotenkin mieleni yhdistää tähän hetkeen tämän ajatuksen:
"Joka päivä paistaa Jumalan aurinko. Myös harmaiden pilvien takana."
Tykkäsin tuosta kuvasta paljon.
Hetkeentarttumisia ja täyttymisiä päivääsi!
Maria sanoi…
Lämpöisin rutistukseni sinulle kirkkaan sinisen taivaan tuulen mukana Hanne!
Harakka sanoi…
Kaipuu on joskus meille hyväksikin, silloin huomaamme, mitä kaipaamme...
Kaunis piirros taas sulla!
kirjailijatar:
aivan, ohikiitävissä hetkissä sen tavoittaa ja näkee ..
niissä hetkissä meidän tulee elää, olla..

hannele.: aurinko paistaa aina, se ei koskaan laske, nouse, se on aina..

tinttarus:
tavoitin kirjoituksestasi sen oleennaisen, sen ytimen..kuinka kauniisti sen ilmaisitkaan..
koen ihan samalailla...
se kaipuu, ikävä sinne, mistä oikeasti olemmme lähtöisin...
mitä me aidosti olemme...sitä ei korvaa mikään maallinen...

"Todellinen rakkaus on muodottoman tunnistamista toisessa ihmisessä...se on itsesi tunnistamista hänessä."-E.Tolle

Maria:
kitoos, tunsin tuo rutistuksesi, kiitos siitä, se antoi niin paljon...

Harakka:
Kaipuu, sitä monet yrittävät turruttaa, oikeasti onnistumatta...
arleena sanoi…
Kaipaus kuuluu elämäämme. Milloin se on kaipuuta johonki jota ei voi yksilöidä, milloin taas tiettyyn paikka, tiettyjen ihmisten seuraan.
Kevät on oikeaa kaipuun aikaa. Muutos sen tekee.
Jaana Kristiina sanoi…
Hejsan!kauniita piirustuksia ja ihania tarinoita.:)Iloa!
arleena:
niin on..
elämässä kaipaamma...olemme keskeneräisiä ja siinä täydellisiä..
keväässä kaipuu on suuri..

pitsienkeli:
Kiitos sinulle=)
Anonyymi sanoi…
Usein pääsee syvälle itseensä vain hetkeksi maalatessa. Muulloin en ole kokenut niin tapahtuvan. Kirjoittaminen on toisenlaista, mutta maalatessa unohtaa jopa ajatukset ja silloin pääsee siihen hetkeen, ajattomaan tilaan ja oloon, missä on sanomattoman hienoa olla.

Kerrot runossani juuri tästä tunteenta. Olet löytänyt hienot sanat.
Nana sanoi…
Inarilla löydän sellaisia tunteita, avaruutta myös itsestäni...siellä voi löytää hetken, joka on peräisin tuhansien vuosien takaa.
Kauniisti taas kirjoitit ja kuvitit, kiitos Hanne.
Uuna:
kiitos Uuna..
Niin minäkin pääsen maalatessa, tanssiessa, meditoinnissa..ainakin lähelle sitä..
Taiteen alkuperäinen lähtökohta on pyhyys, rakkaus, ilo...olla portti pyhyyteen, jakaa muille sitä iloa, valoa ja rakkautta...

Minussa on kasvanut sellainen sisäinen kaipuu..ikäänkuin se odottaisi/haluaisi jonkinlaisen täyttymisen/vapautuksen..niikuin nälkäinen saa rauhan syötyään..
En näe, koe, ole vielä vaikka luulin niin tekeväni...

"Kun mieli kadottaa tiheytensä, sinusta tulee läpikuultava kuin kukka. Henki-vailla muotoa-loistaa kauttasi tähä'n maailmaan.-E.Tolle
Nana:
Kiva kuulla sinusta..
Uskon, että tuo avaruus, tuo hiljaisuus luonnon keskellä, tuulten ja tuntureitten seurassa avaa, puhdistaa ja auttaa pääsemään juuri siihen hetkeen, juuri siinä paikassa...
Ihana vapaus, sinun ei tarvitse olla ainutlaatuinen, jotta tuntisit olevasi joku.. Sinä olet sinä, kallisarvoinen sinä luonnon sylissä, siihen kytkeytyneenä...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin