Siirry pääsisältöön

kesä kutittaa kainaloa..




"Olen nähnyt meren tyynenä,
täynnä ääretöntä hiljaisuutta,
ja tyrskyisänä,
kun se kamppailee
murtaakseen esiin oman syvyytensä mysteerin."-Tagore


Suru haihtuu
muistot elävät
aurinko
nauran taas..


Tein "kukkia isälleni"- maalauksen loppuun.
Tykkään siitä valtavasti.
Haluan kehystää sen.

Minulla on perjantaina kohtaaminen.
Luokseni tulee ystävättäreni exä viidentoista , hänen maailmaansa musertavien musiikkibiisien kanssa.
Minä valitsen tänään omani viisitoista.
Pienet perhoset mahassa lentelevät.

Ihanaa aurinkoista keskiviikkoa kaikille.

Kommentit

Perhoset mahassa ja kevät kainalossa, kiva tuntea että elää ;)
Leena Lumi sanoi…
Hieno tapaaminen! Tuossa onkin ideaa...

Tietysti kirjat, mutta myös musiikki, melkein paljastaa toisen syvimmän.
Maria sanoi…
Kaunis maalaus ja noin kivaa tulossa!Kiitos Hanne kulta vielä todella kauniista postista tänään!Kuvasi pysäyttivät jopa kaksi kappaletta nuoria miehiä n12v ,jotka katsoivat hetken hiljaa ja totesivat yhdestä suusta "noi on taiteilija tehnyt!" :)
arleena sanoi…
Hienot maalaukset sinulta ovat syntyneet surun aikana. Ne ovat kuin pilven päältä lehahtaneet kaipaus silmissään.
Ari sanoi…
Maria kirjoitti hienosti pojistaan jotka näkivät maalauksesi "noi on taiteilija tehnyt!"

Olen samaa mieltä!
Jael sanoi…
Miten hieno tuo maalauksesi on;todella kauniin työn teit isääsi varten.
Ja oikein mukavaa tapaamista perjantaina.
Anonyymi sanoi…
Maalauksesta jää kaunis yhteys ja muisto.
Onnea perjantaille :-)
Hannele:
Olet niin oikeassa..

Leena Lumi:
Uskon, että ainakin minä paljastan itsestäni paljon musiikinkautta..=9

maria:

Ole hyvä Maria. Kiva jos tykkäät..
Suloisia poikia..


arleena:
kiitos niin kauniista sanoistasi!!

ari:
kiitos sinulle paljon..

Yaelian:
kitos, tuo kuva merkitsee minulle paljon..

uuna:
jä'ännittää paljon..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin