"Miksi pitäisi uskoa olevansa onnellinen
vain jossakin tietyssa paikassa
tai jonkun tietyn ihmisen seurassa
kun onni on yhtä lähellä kaikkialla
ja joka hetkellä."-Heli Karjalainen
On päivä jolloin minua ei ole
kukaan ei kaipaa, ei kysy
sydämeni on surullinen
vain kissa haluaa ulos
"Rakkauteni ei tiedä määränpäätään,
ei pyri mihinkään,
kohtaaminen on enin,
mitä tohdin toivoa."-Mitsune
vain jossakin tietyssa paikassa
tai jonkun tietyn ihmisen seurassa
kun onni on yhtä lähellä kaikkialla
ja joka hetkellä."-Heli Karjalainen
On päivä jolloin minua ei ole
kukaan ei kaipaa, ei kysy
sydämeni on surullinen
vain kissa haluaa ulos
"Rakkauteni ei tiedä määränpäätään,
ei pyri mihinkään,
kohtaaminen on enin,
mitä tohdin toivoa."-Mitsune
Kommentit
♥ sinulle, Hanne!
Mukavaa huomista päivää sinulle.
Haleja sinulle sinne ♥
Yksinäisyys on varmasti kurjaa, voimia sinulle.
samoin sinulle lumiomena <3
arleena:
Kissani tuovat sitä komiikkaa lohduttavalla tavalla melkein joka päivä,
ne on niin suloisen hassuja..
Yksinäinen susi:
Yksinäisyyttä tarvitsemme mutta myös yhdessä oloa,
sopivasti..
joskus toista on liian vähän..=)
Iloa, ja onnellisuutta päiviisi,hanne
Minuun kolahti viimeinen runo, sillä tuontyyppisiä ovat teiniaikojen päiväkirjat täynnä.
Minun täytyy olla rehellinen, etenkin itselleni..
hassua, kuinka paljon siedänkään...ymmärränkään, elän jossanin ei todellisuudessa..
Maria: kiitos sinulle, kun joskus olen ajatuksissasi,
tun tuu ihanalta...
minusta tuntuu, että olemme hyvin samansieluisia ihmisiä..=)
sylvi: samoin sinulle..
runot ovat ihania...
Ari:
Kissat ovat niin älykkäitä ja huomaavat paljon, emeännästään..
Leena Lumi:
Voi sinua, sinä olet niin kannustava, ihana aina!!
kiva kun olet tullut lukijakseni=)
kiitos sanoistasi !
" - - Onko niin voisiko olla, että vain suhteet, rajat määräävät olemassaolomme laadun ja sävyn, että ilman ääriviivoja, vastustusta, kontaktia, tuntoa, ei mitään olekaan? - - Huutaako ihminen rajojaan, ilmiö häiriötään jopa siihen määrään, ettei tunne olevansa olemassa ilman niitä? Johtuuko identiteettikriisi vastustuksen puutteesta? "
Heli Karjalaisella on viisaita sanoja.
Minulle lohtuna erossani parin vuoden takaa oli seuraavat runot, rukous:
Herra
mitä teen näillä yksinäisillä päivilläni
Eikö tämä metsä ole elämää
eikö kaislikko ja meren ranta
eikö tuule kosketus kasvoillani
linnun lento pilvien alla
Herra
irrota minun mieleni
ahtaista riippuvaisuuksistaan
irrota minun sydämeni
kouristuksenomaisesti takertumasta
menneeseen
vapauta minun ajatukseni liikkumaan
kuin lintu taivaan äärettömyydessä
Herra tee minuun sydämeeni tilaa elämälle
kaikille lukemattomille erilaisille muodoille
joilla elämä tuo rikkautensa ulottuvilleni
niin että Herra
minä en jäisi kiinni yhteen aikaan
paikkaan ihmiseen
Opeta minua ottamaan vastaan jokainen
jonka tielläni kohtaan
Vaikka yksi paikka onkin minulle
mieluisampi kuin toinen
auta minua olemaan läsnä
missä ikinä olenkin
Vaikka yksi aika tuntuukin
rikkaammalta kuin toinen
auta minua elämään jokainen elämäni hetki
sillä jokaisessa ajassa
jokaisessa paikassa
jokaisessa ihmisessä
avautuu minulle sinun rakkautesi
Herra
----
Herra pysäytä minut tähän hetkeen
pysähdy itse kanssani
että minä avaisin silmäni
ja näkisin
Elämä on tässä
läsnä minussa ja kaikessa ympärilläni
Se riittää Herra
siinäkin on enemmän
kuin kykenen ottaman vastaan
kunhan vain lakkaan odottamasta
mennyttä palaavaksi
tulevaa toteutuvaksi
ja muutun itse todelliseksi
tällä rannalla
tämän taivaan alla
itsessäni tässä hetkessä
(Heli Karjalaisen kirjasta Huoneessani hiljaisuus)
Voimia sinulle, Hanne <3