Siirry pääsisältöön

perjantai-illan ihanuuksia..


Katsoin dvd:n " Vettä elefantille".
Tykkäsin.
Vielä enemmän tykkäsin siitä elefantista, Rosiesta.

Maalasin perjantai-illan tyttösen.
pientä korjausta häneen..

Mulle on iskenyt ihottuma tai nokkosihottuma.
Koko ajan käsi käy raapimassa sieltä sun täältä.
Tuo muutos alkoi mielestäni ehkä silloin, noin kuukausi sitten, kun aloin aamuisin juoda pienen annoksen Aloe berry nectaria.
Huomasin , että ihoni alkoi kukkia, lopetin juoman.
Laitoin kortisonia punoittaviin kohtiin, mutta oikeastaan en huomannut merkittävää muutosta.
Mulla on keskiviikkona lääkäri.

Niin ihanaa, että on perjantai ja että saan nukkua huomenna pitkään.
Suloisia syksyisiä iltoja kynttilöiden seurassa♥

Kommentit

Harakka sanoi…
Toivotaan, että ihottumasi paranee..
Ihania syysilmoja sulle ja kivaa viikonloppua..sateetonta ja auringonpaistetta tietystikkin, hi!
Pepi sanoi…
Kokeilepa Bepantenia, se auttaa yllättävän moneen, jos ei tuohon auta, niin johonkin muuhun - eli ei hukkaan mene :)

Suloista viikonloppua, Hanne!
Kiiris sanoi…
Kutiseva ihottuma on ilkeää! Toivottavasti lääkäriltä saat avun.

Leppoisia kynttiläiltoja syksyysi♥
Irmastiina sanoi…
Toivotaan, että saat apua ihottumaasi. Jatkuva kutina on ikävää.

Suloista viikonloppua sinullekin.♥
Leena Lumi sanoi…
Kuten Pepi totesi, PBepanthen auttaa melkein kaikkeen, mutta jos olet jo kokeillut kortisonia, toivottavasti Sibicortia, jossa on mukana antibioottia, eikä se attanut, niin ei auta myöskään Bepanthen.

Mahtava kuva. Se on MAALAUS! Rikottua värialaa. Fantastico!

Mukavaa viikonloppua!

Yaelian sanoi…
Kutiava ihottuma on kurjaa.TUolla tulikin jo hyviä vinkkejä,joten toivottavasti pian pääset tuosta vaivasta eroon.Kaunis tyttökuva taas:)
Ihanaa viikonloppua Hanne!
Leena Lumi sanoi…
Hanna Suloisuus: Kiitos♥

Minkä punaisen olet löytänytkään ja nyt silmät/katse=perfecto!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …