Siirry pääsisältöön

Talven odotus



Talvi tuli  ....syksyn puut saivat peiton..

Ylempi kuva otettu salamalla, alempi ilman salamaa nyt illalla.
Ehkä ylempi vastaa enemmän todellisuutta/ alkuperäistä.

Vaihdatutin tänään talvirenkaat autooni.

Tervetuloa talvi.
Odotan ensilunta.
Aina se sykähdyttää.
Jotain uutta syntyy. Vanha peittyy...

Kommentit

Yaelian sanoi…
Ensilumi on kyllä todella kaunista,mutta muuten en Suomen talvea erityisesti kaipaa,kesää vaan...
Kaunis tuo talvinen tyttösi.Mukavaa talven alkua Hanne!
Leena Lumi sanoi…
Mitä mää sanoin: Tästä saat joulukortin kaikille!

Ylempi on varmaan se oikeampi Suomen Ihana Talvi, josta Jael ei ymmärrä mitään;-)

Toka talvityttö on kuin joku satu, ei niin oikea talvi...

Ensilumi on aina unelmaa!

Harakka sanoi…
Meille tulikin ensilumi viimeyönä, mutta nyt sitä ei enää ole.
Kaunis runo ja ajatus siinä!
Irmastiina sanoi…
Ensilumi satoi täällä jo eilen illalla...varmasti jo sielläkin satoi....:)
Luonto on niin kaunis. Aamulla paistoi vielä aurinko. Kohta varmasti tulee lunta lisää.

Laitoin muuten osoitteeni siihen sinun työmeiliisi.
sanna sanoi…
Kaunis talvityttö! Juuri sopivasti katsoin tämän kun ensilumi on satanut.
Tuo kopiointi (mistä kerroit aiemmin) on kiinnostavaa. Ainakin sinä olet saanut mainiota jälkeä.
Irmastiina sanoi…
Kiitos sinä ihana.♥
Kirje saapui tänään postissa....kehykset pitää käydä ostamassa...:)
Birgitta sanoi…
Oi miten ihana talven tunnelma.

Kaunista =)
Leena Lumi sanoi…
Sinä Ihanainen, kiitos♥
Leena Lumi sanoi…
Hanne, Talvityttö ehkä palkkiin myös, mutta älä vain vie 'Shjerfbeckiä' pois. Nyt on maa jo valkoinen...

Kaunista viikonloppua sinulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …