Siirry pääsisältöön

Sisäinen pikkutyttöni...




Viikko 42 "Life bookissa".
"My inner cheerleader".

Aluksi kirjoitin omasta tilastani nyt.
Ajatuksia,  haaveitani, toiveitani. 
Rakkaistani, ystävistäni, ihmisistä.
Kodistani, työstäni, elämästäni.

Gessolla  eli valkoisella "maalilla" peitin kirjoitukseni ja aloin tehdä taustaa.
kirjoitin runon toiselle sivulle, ilman mitää suunnittelua, ajattelua, muotoilua.
toiselle sivulle tyttö. Olkoon hän vaikka sisäinen pikkutyttöni.

Oli tosi ihana tehdä, luoda, olla itsessäni.

Kommentit

Harakka sanoi…
Eikö olekkin ihmeellistä, kun se pikkutyttö meissä pysyy, vaikka itse vanhenemmekin...Mutta se onkin vaan hyvä asia elämässämme.
Hiljaisuus joskus tuntuu hyvälle, mutta joskus taas se on raskastakin.
Mielenkiintoisen työn olet tehnyt.
Tykkään.
tinttarus sanoi…
Ihanaa, että pikkutyttö sinussa, upeassa aikuisessa naisessa saa olla ja iloita! Ja säilyä.
Kuviesi väriloisto oli piristysruiske harmaaseen aamuun.
Kiitos, sinä ihana!
arleena sanoi…
Taulujesi "taustat" ovat myös moni-ilmeisen kauniita, niissä on oma tarinansa. Värimaailma on lämmin.
Kiiris sanoi…
Luovuutta ei sinulta totisesti puutu!!♥
Jael sanoi…
Sisäinen pikkutyttösi on hieno! Sitä sisäistä lasta ei pitäisikään koskaan unohtaa. Ihanaa viikonloppua Hanne!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin