Siirry pääsisältöön

kuuntele yön hiljaisuutta..



Tein hänet äsken samasta "omasta kuvastani" kuin eilisen naisenkin.

Oi miten tykkään hänestä.
Hänessä on mielestäni jotain pyhää.
Niin kuin meissä kaikissa.

"Sinä olet meidän kaipuumme,
ja antaessasi meille yhä enemmän omaa itseäsi,
annat meille kaiken."-Kalil Gibran

Kommentit

Marmustoi sanoi…
Olen ihan varma, että omasta kuvasta saa sen parhaimman kuvan - todella kaunis. Pyhyys on tässä läsnä.
miiwi sanoi…
Hänestä ei voi olla pitämättä, niin kaunis hän on!

Kiitos prinsessa-kuvasta, hänkin on ihana:) Kehyksetkin jo odottivat valmiina, ja nyt taulu kaunistaa kotiani. Kiitos Hanne!
Minäkin tykkään hänestä!
Harakka sanoi…
Suurensin kuvasi ja katsoin sitä kauan aikaa...tykkäsin tietty heti siittä.
Mutta siinä on kyllä jotain sellasta hyvää...kuin enekeli siinä sisällä olisi..puhtautta ja kiltteyttä paljon..hyvää!
Kiiris sanoi…
Mikä ihana lempeys heijastuu kuvasta!!! Suloinen.
Irmastiina sanoi…
IHANA! Olen aivan myyty!
Prinsessa pääsi seinälle...kiitos sinulle...:)
Liirumin maailma sanoi…
Mitä tarkoitatkaan tällä kertaa sinisellä kukalla, sinulla on toisinaan piirroksissa kukka ?
Yaelian sanoi…
Minäkin tykkään;hän on ihana ja kaunis!
Birgitta sanoi…
Todella kaunis ja suloinen =)
Kirjailijatar sanoi…
Minäkin pidän hänestä. Kaikissa sinun töissä on oma herkkä ulottuvuus, sielu.

Ihanaa syksyn jatkoa sinne, sateista huolimatta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …