Siirry pääsisältöön

perjantai-illan piirtelyä




Alemman kuvan olen tehnyt pari vuotta sitten. Omakuvani.
Tykkään siitä tosi paljon. Se kertoo minusta mielestäni.

Ylempi kuva.
Halusin kokeilla taas kuvansiirtoa.
Ihan en ollut tyytyväinen.
Jokin katosi matkalla ja uuteen kuvaan tuli mielestäni liikaa.  Herkkyys katosi.
Silmät tuhraantuivat.
Mutta toisaalta tykkään tästäkin.  Erilainen.

Ihanaa viikonloppua teille. ♥

Kommentit

sylvi sanoi…
Kaunis kuva sinusta.
(Niinhän me välillä muutumme itsekin.)

Kiitos ja samoin sinulle ihanaa viikonloppua.
trina sanoi…
Kuvansiirto on kiehtova tekniikka, olen kokeillut sitä itsekkin. Ylemmästä kuvasta tuli heti mieleeni sana "kypsä" (ennenkuin luin tekstisi), se ei ehkä ole niin tyttömäinen kuin monet muut kuvasi. Kaunis kuitenkin.
Irmastiina sanoi…
Molemmat kuvat ovat kauniita.
Alemmassa voi tuntea tuulen, joka heiluttaa hiuksiasi...:)

Aurikoista viikonloppua sinulle.♥
Yaelian sanoi…
Pidän molemmista ja tuo tekniikka kuulostaa niin jännältä!Tulos oli mielestäni hieno!
Ihanaa viikonloppua Hanne!
Harakka sanoi…
Nättejä kuvia ovat molemmat. Mä olen myös joskus kokeillut sitä kuvansiirtoa, mutta ei oikein tullut sellasia, etä olisin ne hyväksynyt.
Mutta sun kuvastasi tuli kaunis kuitenkin.
Sä osaat vaan..
Muuten, kiitos kuvasta, se tuli eilen ja innoissani kirjekuoren avasin ja ihana kuva sieltä paljastuikin, olen siittä niin onnellinen, kitos vielä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !