Siirry pääsisältöön

lauantaina..


Ruusutyttöni sai ruusut ja tarinan taustalle.

Putsasin kaikki taloni rännit.
 Ne suorastaan pursuivat tavaraa: multaa, lehtiä, kasvitkin kasvoivat. 
Ehkä nyt vesi kulkee iloisemmin.

Onneks en pudonnut tikkailta.
Taas kerran mietin, että oispa oma mies tai vaikka lainattu.

Niin kaunis lauantai .




Kommentit

tinttarus sanoi…
Kyllä se oikea sinua jossain odottaa. Juuri sinun, sinua varten, rakkaudeksi, iloksi, tueksi, avuksi.

Kaunis lauantai livahti Vesossa. Äh.

Niin kaunis tuo neitosi. Kuin sinä itse.

Siunausta ja levollisuutta viikonloppuusi!
Olet ahkeroinut. Nyt on hyvä levähtää ja nauttia♥
Irmastiina sanoi…
Oletpa sinä rohkea, kun kiipesit melkein katolle. Minä raukka olen korkeanpaikkakmmoinen....:)

Ihanaa lauantaita sinulle.♥
Irmastiina sanoi…
Oletpa sinä rohkea, kun kiipesit melkein katolle. Minä raukka olen korkeanpaikkakmmoinen....:)

Ihanaa lauantaita sinulle.♥
Harakka sanoi…
Mä en uskaltaisi kyllä kiivetä katolle asti, putoisin ihan taatusti!
Olet rohkea.
Ja Ruusutyttösi ansaitsi ne ruusunsa!
Hyvää viikonloppua sulle Hanne!
Yaelian sanoi…
Ruusut pukevat ruustyttöä kauniisti! Sellainen kätevä lainamies aina välillä olisi hyvä olla olemassa;D
SusuPetal sanoi…
Oi, ruusuja!

Näyttelyssänikin oli osio Ruusulaakson naiset, joten sympatiseeraan tätä neitoa täydesti!
tinttarus:
Voi kiitos sinulle♥
jospaen enää tarvitsekkaan miestä?
Olenko liian kranttu?
Enkö ole osannut antaa rakkautta?

Irmastiina:
Minä taas en pidä ahtaista paikoista..en kammoa mutta tarvitsen tilaa ja avaruutta.
Hali!

Harakka:
Olin hyvin varovainen..
Onneksi kaikki onnistui hyvin.
Kivaa alkavaa viikkoa sulle!

Yeaöian:
Mistähän niitä lainamiehiä saisi.
Sinulle ihanaa alkavaa viikkoa!

SuSuPetal:
onnea sinulle näyttelyysi.
oispa mahtavaa päästä katsomaan ja aistimaan sun suurenmoisia , ihania taiteita!
Seija sanoi…
Miesasiaan tekisi mieli laittaa "tarkennus": Olispa mies, joka putsais mun rännit. Miehiäkin on monenlaisia ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !