Siirry pääsisältöön

perjantaini...














Heräsin puoli kahdeksan.
Olin jo ennen puoli yhdeksää Pilkun, englanninsetterini kanssa metsälenkillä, aurinkoisessa aamussa.

Perjantai on tyttäreni ja minun yhteinen kuntosali- tai uimahallipäivä.
Tänään olimme uimassa.

Tyttäreni tuli luokseni lounaalle, jonka jälkeen piirsimme.
Tein tuon pitkäkaulaisen neidin, jonka kaulaa lopuksi lyhensin.

Uudelleen menin melkein saman metsälenkin Pilkun kanssa, jossa hän saa juosta, ainakin toistaiseksi vapaana.

Ihanaa saada heittäytyä lenkin jälkeen sohvalle kirjn kanssa,
kun olen tietty pessyt Pilkun tassut ja nyppinyt kaikki neulaset ja kanervat hänestä.

Sain loppuun tosi ihanan kirjan "Saaren hiljaisuudessa"/Niall Williams.
Aloitan "Keltainen maailma"/ Albert Espinosa ja painun sänkyyn.
Kello on melkein yksitoista.

Olen kiitollinen päivästäni ♥

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kaunista katsoa, miten tyttö puhkeaa väriin ja kukkaan.

Hyvältä kuulosti päiväsi, sitä rakkainta tekemistä. Leppoisaa viikonloppua!
kivaa, miniäni tarjoi minulle löunaan :)
susupetal:
Samoin sinulle leppoisaa, ihanaa viikonloppua ♥

Hannele:
On niin mukavaa päästä valmiiseen pöytään, vaikka joskuskin.
Kivaa viikonloppua ♥
Leena Lumi sanoi…
Ihana päivä teillä! Muistan kun kävimme naapurin rouvan kanssa yhdessä lenkillä ja hänellä oli silloin vielä irlannisetteri Roosa ja minulla suuriruhtinatar Olga, niin Roosassa oli kiinni kaikki mitä oli metsässä kasvanut ja kurat myös, mutta Olgalla, vaikka olikin pitkäturkkinen ei mitään;) Talvella Roosa kantoi kotiin asti 'hameensa' helmoissa lumipaakkuja, joita piti sitten sulatella pois;)

Mukavaa viikonloppua!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin