Siirry pääsisältöön

helmiä, kimalluksia..

Annan kaiken sinulle,
käsi kädessä tanssin, riemuiten kanssasi!





Hyväksy omat tekeleet.
Älä odota, älä tee kuvaa...
nauti väreistä, tekemisestä ja siinä hetkessä olemisesta...

Tein äsken uutta kollaasia.(kuvagalleriassa)
En ole ihan tytyväinen siihen...
Jatkan huomenna..

"Hän tajusi tärkeän seikan,
sen että päätös on vasta alku.
Kun ihminen päättää jotain,
hän syöksyy voimakkaaseen virtaan
ja virta kuljettaa hänet paikkoihin,
joista hän ei ole edes uneksinut päätöstä tehdessään.."_alkemisti

Maailmankaikkeus auttaa unelmoivia ihmisiä!

Olen nousukuumeessa tai nousuflunssassa. Olo on vähän outo.
Nuha, pää hieman painava, aivastuttaa ja värisyttää..
Koko päivän olen haukotellut ja kaivannut peiton alle kippuraan...

Mahdanko mennä huomen aamulla luistelemaan oppilaitteni kanssa?
Jospa unijukka parantaa minut..

Nyt hiivin sohvalle väälyjen alle, olo on hieman sekava..huomaatko...=)

Kommentit

Tuula sanoi…
Toivottavasti unijukka hoitaa hommansa.
Tuossa alkemistin siteerauksessa on hyvin kuvattu millaista on kun uppoutuu johonkin asiaan... tekemiseen tai mihin vaan. Päättäessään ei tosiaan tiedä mitä edessä on!
Kirjailijatar sanoi…
Tuosta olen samaa mieltä, että päätös on vasta alku, mutta se on kyllä melkein tärkein osa matkaa, sillä ilman päätöstä ei tapahdu mitään. Se on matkan alku.
pilvikki sanoi…
Toivon mukaan olet jo nukahtanut parantavaan uneen ja aamulla olet pirteässä kunnossa : )
tuuluska: Unijukka yritti niin kovin mutta tauti vei voiton...
ei auta muuta kuin levätä..

Kirjailijatar: Niinpä niin ...päätöksen tekeminen on oikeastaan aika tärkeätä...että on siinä täysin sielun ja ruumiinvoimin läsnä ja vielä unelmoi..

Taru: Uni oli hyvä ja miellyttävä mutta ei ihan auttanut...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin