Siirry pääsisältöön

musiikki avaa porttimme ikuisuuteen, joka on aina läsnä..




Toinen yritykseni...

Irlantilainen Sinead O`Connor on yksi hyvin vahvoista laulajasuosikeistani.
Hänen laulunsa, hänen tulkintansa menee ihon alle, syvälle ajatuksen ja muodon taakse. Olen hyvin kosketettu, hyvin läsnä.

Musiikki on minulle ollut pienestä asti hyvin tärkeä osa elämääni.
Olen soittanut lapsena/nuorena pianoa ja viulua. Tosin en ollut mikään virtuoosi kummassakaan mutta nuo soittamisen hetket avasivat minussa jotain niin suurta, niin voimakasta, lennättivät tähtien taa, valtamerien syliin...

Olen aina tykännyt laulamisesta. Olen ollut mukana monta vuotta paikallisessa naiskuorossa, joskin tänä vuonna halusin pitää breikkiä kuorosta, niinkuin monesta muustakin "piiristä".

Kun kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä, kuulen sitä, olen siinä....
En halua taustamusiikkeja..
Yhtä paljon minulle merkitsee hiljaisuus.
Ilman hiljaisuutta ei olisi musiikkiakaan.

Musiikki muuttaa meissä jotain. Se vaikuttaa aivoihimme, hormooneihimme, välttäjäaineisiimme..
Joka ikinen solu meissä rakastaa musiikkia. Jokaikisessä solussamme on muistissa ikiaikaiset maailman äitiemme tuutulaulut, jotka luovat turvaa, rauhoittavat ja saavat meidät hyräilemään...

Kommentit

tinttarus sanoi…
Musiikki on kuin enkelten kieltä. Sanat saavat siivet ja niiden soljunta saavuttaa tajuntamme siinä hetkessä. Rakastan hiljaisuutta ja rakastan musiikkia. Ne täydentävät toisiaan. LAsten kanssa musisoidessa töissä aloitamme aina hiljaisuudella. Tietoisella rauhoittumisella. Ovat oppineet sanomaan itsekin, että laulu lähtee hiljaisuudesta.
Musiikki raottaa ovea, avaa sen ammolleen ja saa meidät astumaan estottomasti askelen toisensa jälkeen. PArhaimpana hetkenä jokin laulu, jokin sävelmä tarttuu kehoon ja saa sen keinahtelemaan kuin vapaassa tilassa ilman mitään rajoja. Vie mennessään ja antaa niin paljon! SIeluni janoaa sävelten virtaa!!
pilvikki sanoi…
No nyt pääsin tänne taas, huh!
Ihanaa, että onnistuit uudelleen ja nyt kaikki sujuukin jo tutulla tavalla tästä eteenpäin.
Pidän myös Sineadista tosi paljon!
Musiikista saa voimaa, lohtua, tukea, iloa...mitä vain : )
tinttarus:
"Kun näet tarpeeksi syvälle, näet lopulta musiikillisesti; luonnon sydän on kaikkialla musiikkia, jos vain kykenemme tavoittamaan sen."-Thomas Carlyle

Taru: "Ihminen voi hyvin valitulla äänimaisemalla ja harmonisella musiikilla rakentaa ja eheyttää huomattavasti itseään. On tärkeä tiedostaa, että musiikilliset valitamma voivat vaikuttaa suuresti hyvinvointiimme ja terveyteemme. Tuhoava, epäharmoninen äänimaaolma on ikäänkuin roskaruokaa.."-E.Lehtiranta
Harakka sanoi…
Se on totta, musiikki vaikuttaa meihin myönteisesti.
Ja sitä onkin ilo kuunnella, mutta niin, että saa olla ihan kahdestaan sen kanssa, ilman mitään hälinöitä. Silloin voi sukeltaa musiikin sisään ja nauttia!
Kirjailijatar sanoi…
Minäkään en osaa pitää taustamusiikkia. Joko kuuntelen tai sitten en. Yleensä ikävä kyllä en. Jotenkin tuntuu, että päivän hälyn jälkeen kaipaan vain hiljaisuutta. Laitan harvoin levyn tms. soimaan. Jos laitan, saatan maata sohvalla ja kuunnella koko levyn. Tai sitten loilottelen mukana. Autossa huudatan usein musiikkia täysillä. Ja konsertissa tulee aina hyvä olo, jos saa lähdetyksi.
Johanna sanoi…
Oih laitit sitten Sineadin!
On sellaisia asioita joita näkee sydämellään. Jos harjoittelee niin musiikki ja värit ovat yhtä.Kyllä laittaisin siihen myös liikkeen tanssina ja muutaman muunkin samankaltaisen syvältä tulevan toiminnon.Hyvin outoa tietenkin jos ei ole siinä vielä.
olen vähän kateellinen musikaallisille..
vaik en oikeestaa, sillä nauttia osaan :)
harakka: niin se on..
kaikki ääni vaikuttaa meihin jollainlailla...äänen väreilyt menevät lävitsemme ja jättävät "jälkensä"...

Kirjailijatar: Silence is golden!!

Johanna: Musiikki on liikettä, väri on musiikkia....tanssi on väreilyä meissä..=)

Hannele : kaikissa meissä on se musiikki sisällämme...

N Eljän lapsen äiti: =)
Se herättää meidät unestamme itseemme...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin