Ihastuin tähän hevoseen.
Niin sielukas, kaunis hän on.
Olin eilen Turussa Kotimäessä katsomassa, kun tyttäreni ratsasti, treenasi esteitä.
Kuinka vaativaa, kuinka keskittynyttä, kuinka rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti tuo laji onkaan.
Upeaa, ihanaa katseltavaa.
Olen niin iloinen, kun hän on "löytänyt" uudestaan tuon hevosmaailman, jossa hän pikkutytöstä asti, joka päivä vietti kaiket vapaa-aikansa.
Nyt hän harkitsee oman hevosen ostamista.
Itse olen ratsastanut kymmenen, viisitoista vuotta sitten kerran viikossa.
Tykkäsin mutta hieman pelkäsin.
Aikuisena aloitettu juttu on ihan eri kuin lapsena.
Ehkä voisin mennä erittäin kiltin, pienehkön hepan selkään vielä joku päivä..
Ihanaa uutta alkavaa viikkoa teille kaikille.
Pian on lokakuu ja ehkä ensilumikin saattaa yllättää, niinkuin aina...
Kommentit
Niin rauhallinen ja harmoninen fiilis täällä aina ♥
Viimeksi olen ratsastanut Venezuelassa...
Se saattaisi olla sun portti takaisin ratsaille :)
Niin,omimmillaan issikka on tietysti Islannissa.
Olen itsekkin miettinyt, josko menisin ratsastamaan, mutta voi olla, että ratsastus jäisi siihen vaiheeseen, kun pitäisi hepan selkään nousta...☺
Oikein mukavaa maanantaita sinulle.♥
voi kiitos sinulle .
iso halaus ♥
Yealian:
Onko siellä israelissa mahdollisuus ratsastaa+ Muulla kuin kamelilla?
Meneppä ratsaille kerran se on sinulla siellä syvällä mielessä..=)
Avletto:
Juuri olen ajatellut tuota samaa.
minulle issikka!
Täällä aika lähellä on kuulemma parikin paikkaa jossa on islanninheppoja.
halaus kyllä kokea tuon hurmaavan tunteen ja mielellään ilman minkäänlaista pelkoa..
vai onko pelko aikuisuutta? Ei ole!!
Voi hyvin=)
Kiirepakolainen:
Ehkäpä sinäkin nouset uljaan, kiltin , säyseän islanninhepan selkään ja toteutat unelmasi!!Jooko!!
Irmastiina:
ei kun menet=)
Pääset sinne selkään itse tai joku auttaa=)=)
Se on out of this arkinen elämä..
Sitten tuli välivuosia ja rakensin exäni kanssa uuden ystäväni naapuriin. Ystäväni oli tuonut saksasta hannoverilaisia, jotka ovat valtavan isoja hevosia. Pelkäsin usein ja hevonen vaistoaa sen. Kerran jäin kiitolaukassa roikkumaan jalustimesta ja siinä olisi voinut käydä todella huonosti ellen olisi säilyttänyt yhtä ohjasta, jota pitkin sain pidettyä itseni iskeytymästä maahan. Silloin päätin kun siitä selvisin, että 'se on loppu nyt'.
Meni parikymmentä vuotta ja Bessu vei minut issikkatallille. Sain mennä heti maastoon. Olin niiiiin myyty, että hankin välittömästi ratsastushousut, hanskat ja kypärän. Kudoin myös issikalleni talviloimen! Saan aina ratsastaa samalla hevosella, eikä sitä käytetä enää tunneilla, koska se on 19 vee. Hän on nimeltään Hrönn ja se tarkoittaa aaltoa...
Hanne, kipin kapin issikkatalillille. Lumimieskin on jo aloittanut!
kipin kapin taidankin rientää=)=)
Aika pelottava, vaarallinen tuo sinun jalustimessa roikkuminen.
onnekssi suojelus mukana..
Innostuin nyt ..
huomenna soittelen hepoille ...
Kiitos sinulle näistä täkyistä, jihuu!!