Siirry pääsisältöön

vielä riittää omppuja puussani..




Olen melkein elänyt omenilla viimeiset viikot.
Onneksi ne eivät ihan vielä lopu.
Pilkku välillä käy varkaissa.

Tilasin itselleni lepakkotuolin, nahkaisen, ruskean rusticin. Saan sen huomenna.
Olen aina halunnut ja haaveillut.
Ostin sen itselleni synttäri-, Joulu-, nimppari- ja äitienpäivälahjaksi.
Pilkku ei saa vallata sitä!

En ole kyllästynyt tähän jatkuvaan sateeseen.
Rakastan sen raikkautta, tuoksua ja hiusteni kähäräisyyttä.

Kuinka ihania oppilaani ovatkaan.
Ilman nurinoita kaikki =(terveet) juoksivat Cooperin ja paransivat tuloksiaan.

Paljonkohan minä pääsisin?


Kommentit

Sadetta rakastan minäkin...☺ ja syksyä ja tuulta...☺

Ihanaa loppuviikkoa sinulle.♥
arleena sanoi…
Hienot taulut.
Syksy on sateen kimallusta ja auringon pilkahduksia. Ja ulkona tuoksuu aina niin hyvältä, syksyltä.
Avletto sanoi…
Muistatko yhtään lajikkeita. Voisi hyvällä tuurilla olla pidempään säilyvää mukana.
Esim Åkeröä joka on minun suosikkiomena, huonosatoinen ja muualla poissa laajasta viljelystä mutta jota saa Norjassa kaupoista.
Jouluomenat omista puista olis hienoo
Erjuska sanoi…
Viime postauksessasi katsoin että kylläpä on Pilkku kasvanut : )

Mitähän Pilkku mahtaa ajatella tuosta uuden tuolin jakamisesta - hän ei varmaan ole samaa mieltä kanssasi : )

Mukavaa loppuviikkoa Sinulle ja rapsutukset Pilkulle.
Huopalintu sanoi…
Olen nauttinut kuvistasi, sanoistasi, kulkenut hiljaa mukana. Kuviin ilmestynyt lintu on valloittava. Ja Pilkku suloinen.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, meillä riitti aina omenoita niin, että Olga sai luvalla ja saa vieläkin. Eihän koira varasta;-) Sisareni koira tosin söi viime jouluna heidän koko kinkkunsa, mutta en tiedäkään muuta koiraa, joka hyppii pöydille. Koiraparka meinasi kuolla, sillä keskikokoiselel koiralle kokonainen kinkku oli liikaa.

Lauantain toimitan loput omenat issikkatallille, jonne pääsen joskus nauttimaan vaellusratsastuksesta.

Meillä on yksi iso, äidiltä saatu laiskanlinna, jota Olga vieroo. Se on ainoa paikka, jossa ei ole koiran karvoja. En usko, että noin iso koira kuin pilkku, siis kooltaan iso, menee lapakkotuoliin.

Se on muuten tyylikäs sisustuselementti, se lepakotuoli.

Viimeinen kuva on jännittävä.

Avletto ei taida olla ikinä maistanut keltakanelia, joka on maailman herkullisin omena. Sen nimeen vannovat myös Suomen johtavat omenakasvattajat, ne veljekset, joiden nimeä en ikinä muista.

Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
Avletto sanoi…
Kuuleppas Leena Lumi.
Olen ollut entisessä elämässäni puutarhuri ja maistanut kaikkia mahdollisia variaatioita kaneleista.
Toistakymmentä vuotta sitten olin mukana vanhojen omenapuiden kartoitushankkeessa ja siinä yhteydessä saimme näytteitä kovin monista tutuista lajikkeista. Kanelit yleisimpänä, keltakaneleitakin ihan tukuttain. Anssi Krannila ne sitten tunnisti. Parhaat siemensyntyisistä otimme lisäykseen.
Ookoo keltakaneli on tosi hienon makuinen, mutta minun makusuosikki on kuitenkin Åkerö, just senkin takia että se säilyy helposti jouluun saakka :)
Omenaista syksyä. Nyt alkoi tehdä mieli Åkeröä.
Harakka sanoi…
Omput onkin hyviä ja pitää lääkärinkin loitolla, hi!
Syksy on sadetta ja välillä aurinkokin pilkahtelee , tuulta ja kaunista ruskaa!
Jostain syystä mun kommenttini ei taaskaan ole ilmaantuneet???

Minun omenani ovat kait kaneliomppuja, ehkä punasellaisia..
niin raikkaita, mehukkaita ja sopivan kirpsukoita..

Tuo lepakkotuoli on kaunis. Peitin sen ala"oksat" shaalilla, ettei uusi ihana nahka vain houkuttaisi Pilkkua. ei se ole ollut kiinnostunutkaan siitä. hyvä niin.

Jouluomenoita minäkin haluaisin saada omista puista. Ehkä uusi puu hankintaan..

Tykkään myös Åkeröstä..

Pilkku yrittää varastaa ruokaa, aina kun vain on mahdollisuus. Vaikka se saa riittävästi ruokaa, se on niin perso kaikille, mitä vain voi suuhunsa panna..

Muistan kun edellinen englanninsetterini Snooby, söi onnellisena puolet karjalanpaistista, jota olin varannut yli kymmenellä vieraalleni. Karjalanpaistit olivat ulkona viileässä...en muistanut, kun laitoin Snoobykoiran narussa oven taakse...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin