Olen melkein elänyt omenilla viimeiset viikot.
Onneksi ne eivät ihan vielä lopu.
Pilkku välillä käy varkaissa.
Tilasin itselleni lepakkotuolin, nahkaisen, ruskean rusticin. Saan sen huomenna.
Olen aina halunnut ja haaveillut.
Ostin sen itselleni synttäri-, Joulu-, nimppari- ja äitienpäivälahjaksi.
Pilkku ei saa vallata sitä!
En ole kyllästynyt tähän jatkuvaan sateeseen.
Rakastan sen raikkautta, tuoksua ja hiusteni kähäräisyyttä.
Kuinka ihania oppilaani ovatkaan.
Ilman nurinoita kaikki =(terveet) juoksivat Cooperin ja paransivat tuloksiaan.
Paljonkohan minä pääsisin?
Kommentit
Ihanaa loppuviikkoa sinulle.♥
Syksy on sateen kimallusta ja auringon pilkahduksia. Ja ulkona tuoksuu aina niin hyvältä, syksyltä.
Esim Åkeröä joka on minun suosikkiomena, huonosatoinen ja muualla poissa laajasta viljelystä mutta jota saa Norjassa kaupoista.
Jouluomenat omista puista olis hienoo
Mitähän Pilkku mahtaa ajatella tuosta uuden tuolin jakamisesta - hän ei varmaan ole samaa mieltä kanssasi : )
Mukavaa loppuviikkoa Sinulle ja rapsutukset Pilkulle.
Lauantain toimitan loput omenat issikkatallille, jonne pääsen joskus nauttimaan vaellusratsastuksesta.
Meillä on yksi iso, äidiltä saatu laiskanlinna, jota Olga vieroo. Se on ainoa paikka, jossa ei ole koiran karvoja. En usko, että noin iso koira kuin pilkku, siis kooltaan iso, menee lapakkotuoliin.
Se on muuten tyylikäs sisustuselementti, se lepakotuoli.
Viimeinen kuva on jännittävä.
Avletto ei taida olla ikinä maistanut keltakanelia, joka on maailman herkullisin omena. Sen nimeen vannovat myös Suomen johtavat omenakasvattajat, ne veljekset, joiden nimeä en ikinä muista.
Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
Olen ollut entisessä elämässäni puutarhuri ja maistanut kaikkia mahdollisia variaatioita kaneleista.
Toistakymmentä vuotta sitten olin mukana vanhojen omenapuiden kartoitushankkeessa ja siinä yhteydessä saimme näytteitä kovin monista tutuista lajikkeista. Kanelit yleisimpänä, keltakaneleitakin ihan tukuttain. Anssi Krannila ne sitten tunnisti. Parhaat siemensyntyisistä otimme lisäykseen.
Ookoo keltakaneli on tosi hienon makuinen, mutta minun makusuosikki on kuitenkin Åkerö, just senkin takia että se säilyy helposti jouluun saakka :)
Omenaista syksyä. Nyt alkoi tehdä mieli Åkeröä.
Syksy on sadetta ja välillä aurinkokin pilkahtelee , tuulta ja kaunista ruskaa!
Minun omenani ovat kait kaneliomppuja, ehkä punasellaisia..
niin raikkaita, mehukkaita ja sopivan kirpsukoita..
Tuo lepakkotuoli on kaunis. Peitin sen ala"oksat" shaalilla, ettei uusi ihana nahka vain houkuttaisi Pilkkua. ei se ole ollut kiinnostunutkaan siitä. hyvä niin.
Jouluomenoita minäkin haluaisin saada omista puista. Ehkä uusi puu hankintaan..
Tykkään myös Åkeröstä..
Pilkku yrittää varastaa ruokaa, aina kun vain on mahdollisuus. Vaikka se saa riittävästi ruokaa, se on niin perso kaikille, mitä vain voi suuhunsa panna..
Muistan kun edellinen englanninsetterini Snooby, söi onnellisena puolet karjalanpaistista, jota olin varannut yli kymmenellä vieraalleni. Karjalanpaistit olivat ulkona viileässä...en muistanut, kun laitoin Snoobykoiran narussa oven taakse...