Siirry pääsisältöön

maalailua..



Eilen maalailin tämän tyttösen,
monien eri vaiheiden kautta.

Alkuperäinen on sivublogissani "syksyä kuunnellen".




Tänään tarinani kuulostaa tältä...

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Tummatukkaisena tyttö on parempi...siis tämä on minun mielipide...☺

Ihanalta "kuullostaa" tarinasi tänäämkin.♥
Leena Lumi sanoi…
'Syksyä ajatellen' on upea, sitä uutta sinua, jonka tähänastinen huippu on 'Syksyä kuunnellen'.

Pidän myös 'Minä olen' ja sitten se 'uutta tyyliä' oleva lapsuuskuva, jonka nimeä en nyt muista.

Perästä kuuluu;-)
Yaelian sanoi…
Minäkin pidän tuosta tytöstä enemmän tummatukkaisena;muutenkin upeat värit !
Ja kävin läpi kaikki taulusi siellä sivussa;niin ihania että olen sanaton!
SusuPetal sanoi…
Ylemmässä kuvassa syksyn uutta värimaailmaa, pidän.
Marja Leena sanoi…
Sanattomat tarinat ovat hienoja, niin tämäkin. Kuvissa tuntuu olevan niin paljon sielua, että jotkut ovat painavan tuntuisia, hyvällä tavalla. Sanat ovat vain tienviittoja, jos sitäkään.
Pepi sanoi…
Haikean kaunis syksyn tyttö ♥
Irmastiina:
Kiitos..
Ainakin tumma on vahvempi ilmaisultaan..
Jokainen näkee omastaan ..=)

Leena Lumi:
Kiitos Leena ..
Kuulostelen perästä=)

Yaelian:
Kiitos sinulle..

SusuPetal:
minäkin pidän paljon sen värimaailmasta.
joskus vähäinen on paljon, joskus haluaa vahvoja värejä=)

Marja Leena:
kiitos♥
Kuvat ovat voimallisia
mutta myös santkin..
ihanaa että saamme valita ja käyttää molempia tai jompaa kumpaa=)

Pepi:
Syksy on haikean kaunis..
Luopumisen aika =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …