Siirry pääsisältöön

tänään..










Olen juossut Pilkun kanssa yli kaksi tuntia metsässä.
Nähnyt kaksi kurkea ja kaksi joutsenta.
Olen tilannut netin kautta pellavaisen, pitsisen mekon
(ihanuutta arkeen blogista)
ja Marja-Leenan/peilikirjoitusta blogista, runokirjan.
Tehnyt ihanaa suppilovahverokeittoa.
Siirtänyt yksin pianon olohuoneesta siniseen huoneeseen.
Iloinnut vanhemman tyttäreni Ruisrääkin juoksua (1,55 20km).
Miettinyt blogiystäväni sairastumista.

Ja piirtänyt..

Kiitos tästä kauniista, raikkaasta syyslauantaista ja siitä että saan hengittää vapaana ihmisenä ja valita rakkauden.

Kommentit

Marja Leena sanoi…
Kiitos sinulle Hanne tästä postauksesta. Se on kuin hengitystä, josta välittyy niin paljon kaikkea hyvää.
Yaelian sanoi…
Kuvissasikin on nyt syksyn kauniita värejä!Pitkän lenkin teitte Pilkun kanssa,ehkä minäkin jaksan sitten kun täällä viilenee. Mukavaa viikonloppua Hanne!
arleena sanoi…
Näistä pienistä asioista syntyvät ne suuret tunteet, ne tärkeimmät.
Irmastiina sanoi…
Kiitos ystävä, kun kerroit meille ihanasta päiviästäsi.♥

Kaunis tyttö kuvassasi.

Aurinkoa sunnuntai päivääsi.♥

ps. Taisi Pilkulle ulkoilun jälkeen uni maittaa...☺
Avletto sanoi…
Taas tyttöjä jotka sinä luomisen lisäksi saat elämään. Oon tavannut jossain. Siinä onkin miettimistä missä. Pitää tulla usein katsomaan.
Suppilovahverokeitto on niin hyvää. Oon iloinen sun puolesta kun sait herkutella :)
Liirum sanoi…
Kiitos !
Elämän juoksussa on kaikki värit ja vivahteet.
Marja Leena:
Ole hyvä Sinä ihana nainen.
halauksia!

Yaelian:
Sinulle ihanaa alkavaa viikkoa Jael. Juuri tulin lenkiltä.
halit!

arleena:
arjen ihanuutta. Valoa ja iloa=)

Irmastiina:
Pilkku onneksi nulluu hyvin yöllä ja vaikka kissat välillä herättävätkin,
saamme kaikki jatkaa uniamme..
Sinulle ihanaa alkavaa viikkoa

Avletto:
Ilahdun suuresti, kun tulet käymään ♥
Onneksi keittoa jäi moneksi hetkeksi..
Minulla on monet kasvot =)

Liirum:
Kiitos sanoistasi =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !