Siirry pääsisältöön

Anam cara



"this blog has a heart"

Sain tämän sydämen Hallattarelta. Tulin iloiseksi siitä, että jonkun mielestä blogissani on sydän mukana..ainakin joskus..

Olen alunalkaen lähtenyt tähän kirjoitteluun , kuvieni esille laittamiseen, hyvin vakavasti, avoimesti kuitenkin tietyllä elämänilolla..
Tästä yhteydestä on tullut minulle yllättävänkin tärkeä. Olen iloinnut näistä uusista blogiystävistäni.Koen että, tässä kaikessa on mukana enemmän kuin vain tämä tekniikka ja välineet. Oikeasti koen aidon yhteyden, tunteet hyvin useasti lukiessani kommentteja tai toisten kirjoituksia tai katsoessani heidän kuviaan.

Olen miettinyt muutaman kerran jopa, että oisipa kiva saada kohdata fyysisesti teitä tyyppejä, jotka olette myös isolla ja lämpimällä sydämellä mukana ilmaistessanne, raottaessanne elämänne iloja ja suruja!

Tuon sydämen haluan ojentaa kaikille teille, sinulle, joka luet tätä!

YSTÄVYYDEN SIUNAUS:

Siunatkoon elämä sinua hyvillä ystävillä.
ja että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi.
Että kykenisit matkaamaan sielussasi paikkaan,
jossa on syvää rakkautta, lämpöä, tunnetta ja anteeksiantoa.
muuttakoon tämä sinut.
muuttakoon tämä toiseksi kaiken, mikä sinussa on
kielteistä, etäistä ja kylmää.
niin että ymmärtäist todellisen intohimon,
toveruuden ja yhteenkuuluvaisuuden merkityksen.
Että osaisit arvostaa ystäviäsi.
Että olisit heitä kohtaan hyvä ja auttavainen;
ja että he soisivat sinulle kaiken sen
siunauksen, haasteen, totuuden ja valon,
jota matkallasi tarvitset.
ettet milloinkaan vetäytyisi syrjään,
vaan pysyisit aina suloisessa yhteydessä anam caraasi.

Tämä rakkauden ja ystävyyden siunaus on kirjassa " Anam cara,kelttiläistä viisautta".

Anam cara = ihmisen sielun ystävä

Kommentit

Una Reinman sanoi…
Ole hyvä =)
Ja sinähän olet hyvä. =)

Samanlaisia ajatuksia voi niin monesta blogikirjoittajasta miullakin... =)
BLOGitse sanoi…
Kauniita sanoja...

toivottavasti en pilaa fiilistasi mutta mina en oikein ymmarra miksi bloggaajien pitaa jakaa toisilleen kaikenlaisia tunnustuksia...
jos tuon ottaisi oikein tosissaan niin ei muuta ehtisi kuin jakaa tunnustuksia, niin paljon on mielenkiintoisia ja loistavia blogeja!
siksi en harrasta noita ollenkaan, en jaa enka halua itselleni...

mielestani noita kauniita ajatuksia voi jakaa kommenteissa ja omassa blogissa...
kehua toisia voi vaikka kuinka ja laittamalla heidan linkkinsa omaan postiin muut loytavat uusia blogituttavuuksia...sita kautta hyva kiertaa!
hanne sanoi…
Una Reinman :)

BLOGitse:
Olen kanssasi täysin samaa mieltä..
Jotenkin monelle saattaa tulla syrjäytynyt olokin...kun bloginpitäjä valitsee määrättyjä blogeja, joille antaa tunnustustaan..
kaikki ovat omalla tavallaan persoonallisia, omanlaisiaan, mielenkiintoisia blogeja...
Uuna sanoi…
Kiitos taas hienosta kirjoituksestasi. Tänne tulee aina mielellään ja kiireesti lukemaan. Eikö olekin jännää, miten muista bloggaajista muodostaa oman käsityksensä, vaikka ei koskaan näe? Minulla ei ole edes tarvetta nähdä, koska mielikuvani ovat niin vahvoja, enkä oikeastaan haluakaan niitä muuttaa :-)

Sinun ja Johannan yllyttämänä olen kaivanut värit esiin lähes parin vuoden jälkeen. Allergian haavoittamana kaivoin ne syvälle laatikon pohjalle. Nyt kuvasi houkuttavat mieltäni. Oletko muuten käynyt katsomassa Johannan maailma -blogissa, siellä on myös ihania enkeleitä ja taidetta?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !