Siirry pääsisältöön

tuntomerkkimeemi



Bamiella haastoi minut tuntomerkkimeemiin. Kait mun pitää ottaa kunnialla haaste vastaan.
Haaste: kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen. Yksityiskohdat tarkoittavat , miten minut voi bongata vaikka kadulta...ymmärsin =)

Tässä niitä tuleepi:

Minulla on ns urheilijan kroppa, kapea lantio, leveähköt hartiat...olenhan urheillut pikkutytöstä asti melkein kaikkia lajeja, melkein päivittäin.

Hiukseni ovat puolipitkät tai puolilyhyet, luonnonkäkkärät, vaaleat...nuorena kuivailin niitä pölyimurilla ja yritin suoristaa...nyt joskus yrittelen kreppirautaa samaan hommaan..

Rypistelen useasti otsaani, että näkisin tarkemmin...olen likinäköinen ja en tykkää käyttää laseja, enkä etenkään piilareja tai sit otsarypyt ovat tulleet suruistani...

Nauran kuulemma hassusti, minut tunnistaa siitä ja silmien ympärillä olevat rypyt ovat lukemittomista iloistani..

Minulla on isot kädet, niillä on helppo seisoa..

Kävelen aina hirmu reippaasti, melkein juoksen..

Pukeudun nykyään iloisen värikkäästi ja useinmiten hyvin sporttisesti..

Keväästä syksyyn ajan fillarilla tai sit sinisellä vespalla..


Eli kun bongaat minut, pysäytä ehdottomasti!!!


Anna hyvän kiertää eli haastaan tähän leikkiin mukaan: Olematon, Hallatar, Susipiilo,
Hiljainen mieli, Iines

Kommentit

Iines sanoi…
Kiitän!

Mietin vielä, vastaanko tähän kuvablogissani mahdollisten kuvien kera, tai sitten Ikkunaiines-blogissa, joka on tekstiblogi. Mutta hauska haaste kuitenkin!
Ennen vanhaa minullakin oli urheilijan kroppa, likinäköinen olen vieläkin, koska lasit ei aina löydy.. Ankanjalat pitävät minua pystyssä ja minun nauruu kuuluu, vaikka leffassa..
Hallatar sanoi…
Kiitos haasteesta. =)))

Kivoja asioita olit kirjannut tuntomerkeiksesi. =)
Luulen sinusta pitäväni. =)


Mietin mitä voisin itse kertoa itsestäni...
BLOGitse sanoi…
tosi kuvaava tuo omakuvasi...
ihan on hieno kuva, kivalla tyylilla tehty! hyva sua!
hanne sanoi…
Jään innoissani odottelemaan tolemattoman, iineksen, Hallattaren tuntomerkkejänne...muutkin saavat tottakait laitella...sain vain tuon haasteen ja pitäydyin niissä säännöissä...
Hallatar, minäkin varmasti pidän sinusta...=)

Hannele, me voisimme nauraa vatsalihaksemme kipeiksi yhdessä...ja vaikkapa harrastaa naurujoogaa..=)

BLOGitse...kiitti sulle...
tuo kuva on minustakin jännä...siihen sarjaan kuuluu kaks muuta...
toisessa kuvassa makaan kippurassa, kukkaa ihailemassa ja kolmannessa tanssin vapautuneena...
BLOGitse sanoi…
mina odotan mielenkiinnolla 2 muuta kuvaa, kiitos! :)
Miten muuten teet itsestasi kuvia?
Mielikuvituksesta, valokuvasta, peilin kautta.....?
hanne sanoi…
mielikuvituksesta...
en halua jäljentää...en jaksa keskittyä niin valtavasti eli = en osaa ja en saa siitä hyvää mieltä...kaikki muuttuu suoritukseksi ja en halua suorittaa, haluan että kuva ikäänkuin syntyy itsestään..=)

Laitan nuo kaksi kuvaa tähän...toinen on ollutkin joskus kait esillä mut ei haitanne...
Uuna sanoi…
Olipa kiva lukea sinusta! Minäkin urheilin nuorena kauheasti, miksi minulla ei ole hoikkaa urheilijan vartaloa :-(
No okei, se on nyt tulossa, kun juoksen niin paljon lintuja kuvaamassa :-)
Vastasin jo meemiin omasta puolestani, kiitos!
Yksinäinen susi sanoi…
Kiitos, otan haasteen vastaan ja kirjoitan jutut itsestäni "Susisilmien katse" -nimiseen uuteen blogiini. Niin, kiitos :)
hanne sanoi…
heippa Uuna!!!

Kuyllä se sieltä tuleepi, tosiaan kun juoksentelet lintujen kanssa kilpaa, jospa oppisit vielä lentämäänkin....Kurkkailempa sinun listaasi, vai olenkohan sen jo lukenut??=)

Yksinäinensusi..odotan mielenkiinnolla sinun tuntomerkkejäsi =)
Heli sanoi…
Kuulostatpa hauskalta ja mukavalta ihmiseltä :). Urheilullisuudesta taidan olla silleen kevyesti kade!
hanne sanoi…
Kiitos heli =).
Olen lapsesta asti urheillut, lähes kaikkia lajeja, kilpaillut nuorena ja aikuisena opettanut liikuntaa...se on kutsumukseni...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …