Siirry pääsisältöön

uintia ja joogaa




Innostuin taas vaihteeksi uimisesta. Olen käynyt alkuvuodesta 2-3 kertaa viikossa altaassa. Uinti on minulle aina hyvin rakas harrastus.
Lapsena meinasin alkaa uida kilpaa mutta valitsinkin pikaluistelun kilpailulajikseni. Syynä oli tyhmä valmentaja.=)

Olin tänään "pitkästä aikaa "uimassa. (Joogakurssi ja Pääsiäinen syynä katkoon.)Uintini tuntui uskomattoman pehmeältä ja kevyeltä. Aivan kuin käteni olisivat olleet siivet selässä ja jalkoihin kasvaneet räpylät. Vain viikon joogaharjoitukset joogakurssilla ja kehoni oli muuttunut, avautunut, pidentynyt. Tunsin itseni hylkeeksi, merenneidoksi , valaaksi kun perhostelin ja kroolasin vedessä. Onhan aivoni joissain osissa muistissa ikiaikainen kokemus vedessä elämisestä.

Muistan, kun en ollut sisäistänyt hathajoogan oleellista ydintä. Vähän naureskelin "mummujoogaa" kun itse astangailin...Niinkuin hyvin monetkin ihmiset, joilla ei ole oikeaa kokemusta levollisuudesta, pysähtymisestä ja hiljentymisestä joogan kautta.
Nyt en naura.
Harjoitus voi olla hyvinkin rankka fyysisesti. Oleellisin juttu on pysähtyä kuuntelemaan asanan vaikutusta itsessä, löytää tietoisuus kehosta, hengityksestä ja mielestä. Eli ei mitään "lepäämistä" vaan syventymistä, antautumista elämän virtaan. Tämä pysähtyminen tehdään harjoituksen aikana, asanoiden välissä ja lopuksi harjoituksen päätyttyä.Harjoituksen avulla pääset lähemmäksi aitoa itseäsi, omaa sisintäsi ja laajenet, pehmenet sisältäsi...

Missään muussa liikuntalajissa ei lähdetä työskentelemään sisäänpäin vaan kaikki suuntaus on ulospäin. ( Joissain tanssijutuissa myös tapahtuu samaa..esim. buto, ilmaisullinen tanssi..)
Kun keho ja mieli työskentelevät yhdessä samansuuntaisesti, vaikutukset ovat
voimakkaita ja nuo vaikutukset tuntuvat heti kehossa ja mielessä. Sinä muutut mutta hyvään suuntaan.

Usein kaikkein yksinkertaisin liike tai asana on kaikkein vaikuttavin.

Kommentit

BLOGitse sanoi…
sori kun kommentoin nain myohaan mutta vasta loysin sinut!
Tunnistan ja tunnen tasan mita kirjoitat...
En ole aktiivijoogaaja ollut vuosiin mutta himassa teen pilateksen ja joogan sekameteliliikkeita...

Joskus kun on pidempi tauko venytyksissa (useimmiten syy oma eli ei vaan huvita ja ottaa paahan kun ei huvita...jne)
ja kun taas uudelleen aloittaa
mika ihana fiilis tuleekaan,
ryhti paranee,
pituutta tulee lisaa,
keuhkot laajenee...

Kuinka mahtava fiilis kun on tehnyt 'oikein'...

Kunpa vaan malttaisi ja tekisi saannollisesti...

"seli seli, pitais toimia!" -terveisia
Kairosta, Egyptista! :)
hanne sanoi…
kIVA BLOGitse kunlöysit..

Se säännöllisyys veisi meitä sisäiseen laajennukseen, kohti itseämmä...mutta kaikella on aikansa..ei siitäkään saa tulla stressiä...
Ihania terveisiä Kairoon sinulle ja halit!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !