pyhä aika

Olen palannut eilen joogaopistolta.
Kehoni on viikon joogaharjoitusten jäljiltä avoin, joustava, pehmeä, virkeä... tunnen vahvasti, että olen itsessäni, itseni kokoinen!
Mieleni on levollinen, enemmän läsnä, tietoinen...lempeä ja valoisa.
Hieman oli aluksi vaikeaa yhtäkkiä, joogaopiston rauhasta, hiljaisuudesta hypätä torstain pääsiäsiruuhkaan maantiellä, kaupoissa.. Mutta nopeasti toisaalta pääsin myös tähän maailman rytmiin, säilyttäen kuitenkin oman sisäisen rauhaisan rytmin..

"Olkaa maailmassa mutta älkää maailmasta"

Muistan lapsuudestani kuinka pitkäperjantaina emme saaneet oikeastaan tehdä mitään. Piti olla kotona, ei saanut mennä kavereitten luo. Mikään ei ollut auki, kaikki oli harmaata ja itsekin piti olla "iloton"..ja usein silloin satoi vettä..
Tänään ei ole elämässäni ainakaan ulkoista muotoa, jota pitäisi toteuttaa. Ja jos haluaisin jotain viihdettä, se onnistuisi loistavasti: kapakat ovat auki..kioski..videovuokraamot..on konsertteja, leffoja..

Ehkä itse tutkiskelen jollain tavoin sisäistä maailmaani ja mietin tätä Jeesuksen tarinaa. Vastaanotan myös tämän viikon harjoitusten, uusien sosiaalisten kuvioiden antamaa voimaa, valoa..

Meille on annattu syntimme anteeksi. Ja ihmeiden oppikurssin mukaan, ei kukaan ole koskaan syntiä tehnytkään.Olemme kaikki henkiä. Elämme vain harhassa,olemme unessa, olemme mielenvikaisia..

Synti, mitä se on? kysyimme innokkaina koululaisina: Onko tanssi syntiä?

Synti on yhtäkuin olla erossa Jumalasta.
Olet löytänyt aidon itsesi kun olet yhteydessä Jumalaan.
Eli olet syntinen, jos et ole aito oma itsesi. (minun logiikkani)

Joogakurssilla mietin hyvin paljon hengellisiä ja henkisiä asoita. Ne ikäänkuin tulivat ajatuksiini luonnollisesti joogaharjoituksen myötä. Minulle tuo polku, tie on ainakin hyvin tärkeä tie itseni luo, aidon itseni ja samalla Jumalan.

"Jokaisen syvyyden alta avautuu uusi syvyys."

Piirtelin joka päivä kurssini aikana yhden kuvan, päiväkirjanani..tämä kuva on yksi niistä.