Tänään olin melkein koko päivän savimuovauskurssilla, vai mikä sen oikea nimi onkaan.. Harmitti, kun piti lähteä kesken pois, lukiolaisten kanssa pelaamaan pesistä.Ikävää kun, kun työasiat häiritsevät harrastuksia!!Mutta onneksi huo-
menna saan keskittyä koko päivän taiteen tekoon.
Tuo kurssimme on eräällä vanhalla kyläkoululla, jossa ei enää koulua pidetä.
Sain viiden kilon klöntin ihanaa savea ja vielä ihanamman alastoman naismallin.
Aluksi piti savi muokata kohtalaisen paksuksi levyksi tai kiekoksi, jonka jälkeen savikiekon väliin tai keskelle laitettiin sanomalehtitolloja, kiepsutettiin paketti kiinni ja alettiin muovata...
Minun naisfiguurini ei ihan vastannut mallin muotoja mutta eka kerralla annan itselleni luvan tehdä omiani, ehkä seuraavallakin kerralla. En halua orjallisesti noudattaa jotain kaavaa, haluan luoda vapaasti...
Yllättävän vaikeaa tuo luominen onkin. Tarvitsen tällaista kärsivällisyyttä kasvattavaa toimintaa itselleni...hahmoni odottaa siellä kosteiden vällyjen alla, joten huomenna aion saada hänet päätökseen ja luoda hänelle hengen...
Ei väliä, mikä on lopputulos sillä tämä matkalla olo, prosessi on niin ihanaa ja antoisaa..
Ylimmässä kuvassa minä (vaalea) ja ystäväni Kepa työn touhussa.
Keskimmäisessä kuvassa tungen paperia savilätyn sisälle.
Alimmassa kuvassa on keittiömme uuni, jolla eräs kurssilaisemme valmistaa meille ihanaa kasviskeittoa..Kuten näette, puitteet ovat luovuutta houkuttelevat...
Olen niin kiitollinen, että minulla on mahdollisuus elämässäni tehdä niin monenlaisia ihania juttuja. Tuntuu, että olen etuoikeutettu...Kiitos tästä elämästäni..
Kommentit
vuosia sitten olin kurssilla ja opin jopa dreijaamaan...kaytamme edelleenkin pienia tekemiani kahvimukeja esprosson juontiin, monet tuikkualustat ja pikkulautaset kaytossa myos...
Odotan innolla luovaa lopputulostasi! :)
Rohkea ja elamanjanoinen on se joka heittaytyy kokeilemaan ja antaa luovuuden virrata...
eika ainakaan mieti mita muut ajattelee!!! eiko? :)
Kaunis kevät, juuri nyt tänä aurikoisena päivänä, tuo mieleen saman ajatuksen
Kiitos tästä elämästä
millä kasveilla maalaat+
Ville N :D
BLOGitse..hienosti sanottuna kurssimme oli keraaminen kuvanveistokurssi...
laitan sitten kuvan esille kun työni on poltettu...
Multa jäi klöntti savea. aion väsätä siitä jonkun kipon...
on se vaan ihanaa, unohtaa kaiken turhan murehtimisen...
tärkeää uskaltaa elää omaa elämäänsä, eikä anntaa muiden elää tai suunnitella sitä...heittäytyä luovuuden virtaan.., niinkuin sanoit :)
Arleena: niin se se on kädet ovat uskomattomat..kuinka harvoin me huopmaamme ne, kiitämme niitä??ne palvelevat meitä ahkerasti, luovasti, hellästi..ne ovat sielun jatke...taidan sen kunniaksi koristella kynsiäni...=)
Oi sua onnellista kun saat käsilläsi tehdä kaikkia kauniita asioita. =)
Kaunista viikonloppua siulle. =)
*hali*
Hallatar:
Niin, ihanaa...
Muutenkin olen löytänyt käteni viimeaikoina...Venyttelen, teen käsien kanssa erillaisia liikkeeitä enemmän kuin koskaan ennen..jalat tietty joutuu kuljettamaan meitä, kädet , ne käsittelee, tekee, luo, koskettaa...=)
Aah, savesta olisikin kiva yrittää tehdä jotakin. Olen joskus kokeillut. Pitäisi varmaan osallistua johonkin kurssille ja kokeilla jotakin uutta. Saisi vähän muutakin ajateltavaa, kun poljen liikaa paikoillani.
Kauniit sanat laitoit, että olet etuoikeutettu ja kiität. Joissakin asioissa itselläni ilo pilkahtaa, mutta olen kyllä sellainen tummien sävyjen tulkki kuin kiitollinen sielu. Ehkä pitäsi alkaa nähdä elämä toisellakin tavalla.
Elämässä on niin paljon eri sävyjä...Olen reurannut tyttäreni harmaata maailmaa monta kuukautta...voin tukea, kuunnella, ymmärtää mutta itse hänen on oivallettava , löydettävä ne värit, lääkkeiden kanssa tai ilman...ja se on joskus äärimmäisen vaikeaa eikä toinen voi ymmärtää sitä koskaan samalla tavalla...voi vain tuoda ja jakaa omaa iloaan , auttaa ikäänkuin toista värien maailmaan..=9