Missä näistä taloista sinä haluaisit asua? Missä niistä on hyvä henki, turva, pyhyys, luonto läsnä?
Sieluksi kutsutaan jotain, mikä on erottamaton osa sisintä, sen ydin. Toisaalta kelttiläisessä viisaudessa kehomme lepää sielussamme, sielussa, jonka rajaviivat eivät ole tästä maailmasta. Sielu on osa itseämme, joka on ääretön, ikuinen universaali. Sielu on arvoitus. Monet ihmiset eivät halua puhua sielusta.
Intiaanit kutsuvat sitä sitä Suureksi Mysteeriksi, joka on koko maailmankaikkeuden alkuvoima. Se antaa muodon, mutta on samalla käsittämätön. Se pakenee meitä, mutta janoaa ravintoa ja huolenpitoa. Intuitiivisesti saatamme ymmärtää, mitä sielu tarvitsee mutta emme pysty luotaamaan sen syvyyksiä. sielu yhdistää ruumiin ja hengen maailmankaikkeuden suuriin voimiin.
Mitä sielu tarvitsee?
Sielun täytyy tuntea kuuluvansa jonnekin, olla lähellä maata, juuriasi , henkeäsi. Sielun asuinsijan tulee olla myös turvallinen, niin että voit olla oma itsesi, luova ja peloton. Sielu kaipaa luonnonläheisyyttä ja tarvitsee paikan, joka on pyhitetty sille.
Luonto ravitsee sielua. Sielun kodissa voi nähdä luonnon.Siellä on esineitä, joita voi nähdä, kuulla , haistaa ja maistaa ja jotka tuovat mieleen taivaankannen ja maan jalkojen alla.Kodin neljä seinää muodostavat temppelin, jossa luonto asustaa arvossapidettynä vieraana.
Kodit rakennettiin ennen luonnonmateriaaleista.Majat tehtiin paikallisesta savesta, puutalot lähiympäristön metsistä kaadetuista puista. Luonnonantimien käyttäminen kodin rakentamiseen juurrutti sen perustuksiin, kattoon ja seiniin maan energian.
Saat kosketuksen maahan tuomalla kotiisi esineitä kotiseutusi luonnosta: kivet, puunoksat, vanhat esineet...
Jokaisen ihmisen sisimmässä piilee kaipuu löytää elämälle arkitodellisuutta syvempi merkitys. Etsimme todisteita jostakin, mikä on tavanomaista suurempaa. Tämä etsiminen heijastaa sielun matkaa kohti kohtaloaan. Ei ole olemassa kahta samanlaista sielua tai kahta samanlaista elämänpolkua. Sielunkoti on pyhä paikka, jossa voit ammentaa voimaa sisäisistä lähteistäsi ja löytää elämällesi tarkoituksen.
ajatuksia ja otteita kirjasta "Sielun asuinsija"-Denise Linn
Minä sain yhteyden omaan sieluuni maalamisen yhteydessä. Tuo hetki oli niin hauras, täynnä valoa,lämpöä,ihmeellinen...ja kun sen olen kokenut, tiedän että se on olemassa ikuisesti...
Kommentit
Blogissani olisi siulle pieni tunnustus...=)
Uskon näin olevan elämä on etsimistä, vaellamme kokemuksista toiseen, löydämme, iloitsemme, suremme, olemme onnellisia.
Päämääränä on elämä kohti lopullista kohtaloaan.
Näin tunnen.
Emme ole erillisia luonnosta vaan osa luontoa.
"olla oma itsesi, luova ja peloton" - siinapa haaste jokaiselle meille - muulloinkin kuin silloin kun 'pyhitamme' jonkin hetken vaikkapa kirjoittamiseen, piirtamiseen, kutomiseen...
ps. sain savipostauksestasi iidun laittaa omaan blogiini tekemiani kippoja...
Ne oli varta vasten opeteltu tekemaan, ei mitaan tekemista intuitiivisen luovuuden kanssa, vaan pyrkimys oli saada kayttotavaroita... :)
Kirjoitin jo omaan blogiini kommenttiisi vastauksen mutta laitan sen tännekin:
Mie tein ainaskin niin, että koko tuon (se juokseva nainen...) tekstin ja kuvan kohdan maalasin ja klikkasin kopioi
Ja sitten etsin uuden sivun blogista ja liitin sen kopioidun tekstin kuvineen...
Tytär kävi selittämässä tuon kaiken hienosti tietokonekielellä, mutta mää vaan laitan tän näin yksinkertaisesti. =)
Toivottavasti se kuva ja teksti pysyy tällä tavoin.
Niin mie sen ainakin tein... =)
On sit mun syy, jos nainen lakkaa juoksemasta sivuillamme.
Ne napit saa tallentamalla ensin kuvat
ja sieltä omista tiedostoista ne sitten voi vaikka nimetä uudelleen ja siitä siirrellä blogisivuille tms.
Mää toivontoivontoivon, että yksi kaunis päivä saat vierellesi jonkun joka nojaa olkapäätään siun olkapäätäsi vasten ja kurkkii kanssasi mm tietokonetta. =)
-Silloin kun ei tuijota silmiin. =)
*toivootoivootoivoo...*
Yhdessä vaiheessa pohdin näitä juttuja tosi paljon ja luin kirjallisuutta. Nyt annan luonnon läheltäni, kallioiden edestäni ja sinisen taivaan yltäni antaa minulle keveyttä ja voimaa, rauhaa ja iloa, lepoa ja touhua.
Erityisesti nautin ja saan sielulleni säkenöivää iloa nähdessäni mm. tällaisia töitä kuin sinä teet. Kaivoin jo värejä esiin, mutta vielä tänään en rohjennut/ehtinyt niihin tarttua, mutta tuossa ne ovat vieressäni. Ikävä toisia värejä on kovasti, koska allergia ne vei, mutta nyt toisetkin houkuttelevat.
harjoittelen niiden nappien ja juoksian kanssa...emme halua et juoksija tosiaan pysähtyy tontillemme...
kiitos toivotuksesta sen kainalon, sylin, kosketuksen , katseen löytämisestä...uskon, että jonain päivänä se vain tapahtuu..
Olet ihana!!
Arleena!! olemme läsnä hetkessä, onnessa...
BLOGitse!!
tulen katsomaan sinun kippojasi..
me hengitämme luonnon kanssa samaa, kaikki maailman ihmiset, eläimet..tarvitsemme toisiamme..
Uuna hyvä!1 Kiitos paljon sanoistasi...aina osaat antaa niin paljon toiselle!!
Samoin minä ymmärrän ja haluan elää niitä viisauksia, sanoja todeksi, kokea, nähdä, koskettaa ja aistia tämä valtava ihmeellinen elämä...
voi kun hauskaa, kun värit ovat jo ihan lähellä sinua...haluan nähdä sanasi, ajatuksesi ja elämänrakkautesi kuvinasikin....
Hyvä kirjoitus. Joskus mietin omaa tarkoitustani tällä planeetalla ja myös sitä, että kaikki me olemme täysin erilaisia. Toista samanlaista sielua ei voi tulla vastaan.
minustakin on tullut tavallaan erakkoinen...eli viihdyn luvattoman ihanasti oman itseni kanssa...On niin paljon upeita juttuja, joita voi tehdä, joissa viipyä...
täytyy olla erikoisen ihmeellinen rinssi, joka minut voi repiä pois omasta maailmastani..=)
Katsoin tuota maalausta ja sen taloja enkä osannut päättää. Ehkäpä voisin asua missä tahansa niistä. Silloin on kotona missä tahansa, kun on sielun kanssa yhtä.