Siirry pääsisältöön

virtaus



Eilisessä hesarissa (21.4) vieraskynässä kirjoitti Minna Marsh henkisestä valmennuksesta:

"Suurin osa suomalaisista huippu-urheilijoista ei yllä kilpailutilanteessa parhaaseen suoritustasoonsa. Oma potentiaali on jotain, jonka vain harva urheilija pääsee kokemaan sen täydessä mitassa.
Suomessa urheilijoiden henkinen valmennus raahaa yhä muun valmennuksen perässä. mentaalisten taitojen kehittämistä ei yleensä sisällytetä lainkaan valmennusohjelmaan.
Liiallinen keskittyminen voittamiseen pilaa monen urheilijan ja pahillillaan koko joukkueen suorituksen . Voittamisesta ei koskaan saisi tulla itsetarkoitusta.
Urheilijan suorituskyky romahtaa aina kun paineet kasvavat sietämättömän suuriksi."


Kun ihminen on virtauksessa, hän on avoin, myönteinen ja täynnä energiaa.Virtaukselle on ominaista spontaani ilo ja lievä hurmio. Ihminen pystyy keskittymään tahtäväänsä ja olemaan yhtä sen kanssa.Hän menettää ajantajun ja suoriutuu vaivatta kaikesta, mitä tekee. Hän on oman henkisyytensä kautta yhteydessä universaaliin tietoisuuteen.
IHMINEN UNOHTAA ITSENSÄ JA HÄN IRTAUTUU EGOSTAAN: hänestä tulee jotain suurempaa.

On useita tapoja päästä virtaukseen. Täydellinen henkinen läsnäolo ja kaiken huomion kiinnittäminen tekeillä olevaan asiaan, syvä keskittyminen.
Jos ihminen on masentunut, kiihtynyt tai levoton, virtaus pysähtyy ja siihen on hyvin vaikea päästä. Jotkut yrittävät ohittaa tällaiset esteet alkoholin ja muiden päihteiden avulla. Ne voivatkin auttaa jonkin aikaa mutta vaikuttavat pitkällä aikavälillä usein päinvastoin kuin oli tarkoitus: esteet eivät häviä vaan muuttuvat pysyviksi.

Aloitin astangajoogan joskus kauan sitten Hangon saaristossa. Silloinen opettajani kiinnitti huomion siihen, että yritin olla mahdollisimman hyvä, yritin melkein väkisin viedä nenääni lattiaan, yritin niin valtavasti SUORITTAA. En ollut oivaltanut suorittamistani, joka näkyi myös monessa muussakin. Siellä joogan sylissä opin antautumaan, luopumaan, heittäytymään hengitykseni ja painovoiman kanssa siihen hetkeen, läsnäoloon. Ei tarvittu muuta. Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan, kun keho ja mieli on valmis.

Pikku lapsi luonnostaan on läsnä, virtauksessa kunnes me aikuiset opetamme hänet suorittamaan, kilpailemaan.

Niinkuin jousiammunnassa, jos keskityt saavuttamaan kympin, suoritat ja useinmiten ammut ohi, etkä nauti ja iloitse läsnäolostasi..mutta jos hengität oikein, asentosi on oikea, vapaa, rento, nautit läsnäolostasi ja sit vain annat jousen lentää...

Kommentit

Tuo on mielenkiintoista, henkinen valmennus, olen lukenut ja miettinyt noita joskus, miten eri tavoilla voi vaikuttaa.
BLOGitse sanoi…
"siihen hetkeen, läsnäoloon. Ei tarvittu muuta. Kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan, kun keho ja mieli on valmis."

Sain tanaan kuulla kahdesta kuolevasta ihmisesta...
Ystava purki tuntojaan meilitse.
Kun vastasin hanelle koin juuri tuon hetken, lasnaolon vaikka olin fyysisesti kaukana.
Tuo fiilis jatkui niin pitkaan etta paatin muuttaa taman paivan blogipostini aivan toiseksi mita olin alunperin suunnitellut...tuli tai oli sellainen vahva, voimakas tunne laittaa blogimaailmaan juuri sellainen postaus jonka lopulta tein...

Voimaa ja viisautta,
ja
etenkin hetkessa elamisen tarkoituksen tajuamista,
sita toivon itse oppivani joka paiva ja yritan jakaa sita myos maailmalle, omalla tavallani.

PEACE!
katriina sanoi…
Rosen-hoitajat sanovat aina samaa: ei tarvitse yrittää, anna olla, kyllä keho ilmoittaa, kun se on valmis, asiat tapahtuvat ajallaan, riittää kun on vaan ja antaa ajatusten virrata. Keho on viisas.
olematon sanoi…
Jos iha kilpailemisesta puhutaan, on opittava häviämään voidakseen oppia voittamaan. Tai paremminkin, on lakattava välttelemästä häviötä. Mitä pienempi mörkö häviämisestä tulee, ja mitä vähemmän lasketaan voittamisen varaan, sitä tasapainoisampaan lopputulokseen päästään.
hanne sanoi…
hannelen paratiisi...usein kaikki tuo tapahtuu aivan luonnollisesti mutta meidän täytyisi pois oppia ensin monta juttua...

BLOGitse:...hienoa, että ensin löydät sen itsestäsi ja sit autat maailmaa..näin meidän kaikkien pitäisi toimia..löytää elämäntehtävämme...

kiitos Katriina...olen itsekin tutustunut Roseniin..saanut hoitoja...ihmeellistä..keho on viisas..kun vain saamme kehon ja mielen samaan rytmiin, kaikki on läsnä...
bamiella sanoi…
Hanne, blogissani on haaste sinulle. Olisi kiva, jos voit ottaa haasteen vastaan. Pakollistahan se ei ole.
hanne sanoi…
heippa Olematon...olet aivan oikeassa..
Ja kuinka ihanaa onkaan iloita siitä kun joku toinen saakin voittaa!!Miksi minun täytyisi olla se voittaja? Vain matkalla oleminen , prosessi on tärkeintä !!

Kiitos bamiella...menen kurkkailemaan, ihan jännittää kivasti=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …