Siirry pääsisältöön

sekä ihmiset että asiat alkavat tulla kohti..



Joogasutran alku korostaa ihmisen jakamattomuutta, oman ruumiillisuuden hyväksymistä. Hyvän asanaharjoituksen seurauksena ihminen kokee syvän hellittämisen.
Mieli tyyntyy tällöin sponttaanisesti hiljaisuuden tilaan. Tämä on alku kokonaan uudenlaiselle elämänotteelle. Uskollinen harjoitus alkaa kääntää elämämme suuntaa.Tielle astunut vapautuu juoksemasta sekä toisten ihmisten että asioiden perässä.

Sekä ihmiset että asiat alkavat tulla kohti.
Elämään tulee lisää tilaa ja aiempi ahdistus alkaa hellittää. Kyky kuunnella sisäistä näkijää kehittyy, asiat alkavat tapahtua itsestään. Emme enää etsi ratkaisuja itsemme ulkopuolelta.

En enää etsi ratkaisuja itseni ulkopuolelta mutta olen avoin ja nöyrä sille, mikä nousee hiljaisuudessa omasta syvästä keskuksestani. Tähän kätkeytyy myös itsetuntemuksen tärkeyden oivallus.
Sisäinen uudistuminen tapahtuu usein huomaamattamme ja jatkuu itsestään, jos emme aseta sille esteitä. Joskus vain toteamme mittaavamme eri mitoilla kuin ennen. Silloin muutos on tapahtunut

(Joogasutra= lanka, eli joogan läpi kulkeva johtolanka tai -ajatus.)

Omalla joogapolullani olen siinä vaihessa, että haluan/joudun ohjaamaan jotain ryhmää, jos aion kulkea opettajakoulutukseni loppuun asti. Olen miettinyt pikkuhiljaa, että ottaisinko ryhmän omista lukion oppilaistani, kolleegoistani vai ihan satunnaisia ihmisiä, jotka sattuisivat olemaan kiinnostuneita joogan tiestä.

Tänään aamulla , kun virittäydyin omaan harjoitukseeni, alkoivat kyyneleet virrata vuolaina silmistäni. Suuri nöyryys, suru tai vapautusko sen sai aikaan? Kuuntelin itseäni pitkään ja yhtäkkiä vain tiesin, mitä ryhmää haluaisin johdatella polulle.
Haluan ohjata joogaa masentuneille ihmisille, mielenterveydensä menettäneille, jotka vielä ehkä jaksavat saapua paikalle. Tuo asia tuli minulle niin selväksi ja uskon että sitä kohti minua on kuljetettu jo pitkään.

Molemmat tyttäreni ovat olleet suuria gurujani.

Uskon, että juuri ne ihmiset, joiden on tarkoitettu tulla luokseni, tulevat ja he saavat vaikka vain maata rauhassa matollaan koko tunnin, jos heistä siltä tuntuu.. Jotenkin uskon niin vahvasti, että he löytäisivät pienen valon, joka johdattaisi heitä pois pimeydestään..

Pimeys on valon puutetta.

Kommentit

Ville N sanoi…
Kyllä, ja on erittäin hienoa, että sinä sitä valoa heille tarjoat :)
arleena sanoi…
Jooga ei ole minulle tuttua.Kun luin postauksesi, se pani miettimään - mitä jos selvittäisin tämän tien itselleni.
hanne sanoi…
kiitos Ville N...toivon , että tuo tunne minussa pysyy, kasvaa...

Arleena..Kokeile ihmeessä jooga, jos vain mahdollista...se on upea väline kohti omaa sisintään, valoa...voi olla myös pelkästään kehollinenkin =)
hanne sanoi…
Jooga ja ratsastus ovat hyvin lähellä toisiaan vaikkakin toisaalta hyvinkin kaukana...Ratsastus on syvimillään myös polku oman aidon itsensä luo...mutkikas ja vaativa..:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !