Siirry pääsisältöön

..äkkiä pihalle..


Huikaiseva, häikäisevä kevätaurinko paljastaa ikkunoitteni harmauden,vaan eipä ole harmautta minun ikkunoissani itsessäni, ne ovat puhtaat ja auki kaikkeudelle...


Meillä on huono kunto, mitä järkeemme ja aisteihimme tulee.
Niin paljon ja ainoastaan patistetaan ihmisiä ylös, ulos ja lenkille!
Puhutaan fyysisen kunnon merkityksestä mutta unohdetaan täysin puhuminen kunnosta, mitä tulee suhteeseemme niihin kehon ja mielen osa-alueisiin, jotka osallistuivat aistien toimintaan, ovat olemassa yhtä aikaa niiden kanssa, saavat tietoa aisteilta ja ovat niiden muovaamia.

"Toisin sanoen , meillä on järkyttävän huono kunto, mitä tulee havaitsemiseen ja tietoisuuteen, suuntautuvat ne sitten ulos- tai sisäänpäin tai molempiin. Kuntomme paranee, kun harjoitamme kykyämme tarkkaavaisuuteen uudestaan ja uudestaan.
Ja se mikä vahvistuu, voimistuu ja notkistuu sellaisten harjoitusten ansiosta ja kohtaa usein huomattavaa vastarintaa mielemme taholta, on paljon kiinnostavampaa kuin hauis.

Me näemme mutta olemme vajavaisesti tietoisia näkemisestä , suhteena näkökyvymme ja nähtävän välillä. Uskomme siihen , minkä luulemme olevan edessämme. Mutta kokemus on todellisuudessa suodattunut moninaisten tiedostamattomien ajatusrakennelmien kautta ja sillä tavoin salaperäisesti, että näytämme elävän maailmassa, jonka voimme ottaa haltuun silmien kautta."-"kehon ja mielen viisaus, J:Kabat-Zinn


"Todellinen näkeminen menee paljon pidemmälle kuin terveet silmät. Itse asiassa terveet silmät saattavat olla este oman tien löytämiselle." Homeros


Unohdan hetkeksi harmaat ikkunani ja riennän kevään syliin katselemaan aidosti kevään nuppuja, haistelemaan maan multaa, koskemaan käsilläni sammalten pehmeyttä ja tanssimaan paljain jaloin kasaamieni lehtikasojen päälle...

Kommentit

Yaelian sanoi…
Miten iloinen olenkaan siitä,että teillä on vihdoinkin kevät!

Kuten aina,maalauksesi ovat niin kauniita!
Leena Lumi sanoi…
Maalasit vahingossa tai sattuman saattelemana meidän Merin! Kunpa hänellä olisi nyt edes synttäri...;-)
SusuPetal sanoi…
Kaunis tyttö kuvassa, hymyssä kevään riemua.

Minä olen oppinut havaitsemaan uutta, kääntämään katseeni likaisista ikkunoista.
Mukavaa.
hanne sanoi…
Yaelian:
kiitos sinulle..
Ihan kuin oisi rakastunut..niin vahvasti tuo kevätpäivä vaan liikuttelee...

leena Lumi:
hassua...korjaa talteen..=)

SusuPetal:
Kiitos Susu..
hienoa, että osaat valita itsellesi tärkeitä asioita..matkalla itsesi luo...
Harakka sanoi…
Mä olen myös pikkasen oppinut uutta elämästä, tai elämän asenteesta.
En enää niin kamalasti välitä, vaikka ne ikkunat nyt vähän ovatkin likaiset, pestään kun ehditään.
Kaikista kivoista asioista nauttiminen on paljon kivempaa.
Ja ihanaa, kun kevät on ja kohta kesä, tää on niin hienoa aikaa!
Olet maalannut kauniin tytön, oikein kevään tytön!
Maria sanoi…
Kevät antaa "virallisesti"luvan olla täysin hupsu!Ihanaa huhtikuuta edelleen sinulle!
Leena Lumi sanoi…
PS. Näytin kuvan tyttären isälle ja hän sanoi: Meidän Meri! Mitä ihmettä minä nyt keksisin, kun hänen syntymäpäivä on 29.12.! Ja nimpparikin joulukuussa. Aion keksiä jotain...julkista ja linkitettyä, tietysti...Taidan tietääkin. Se tapahtuu. Meilaan siitä sitten.
Uuna sanoi…
Olen kirjaimellisesti juossut kameran kanssa luonnossa. On ollut ihana herätä kevääseen. Olen myös luonut toisen blogin lintu- ja luontokuvia varten, siksi en ole ehtinyt kauheasti kierrellä. Nyt kaikki on kunnossa ja palaan taas "ruotuun".

Viisaita kirjoitat! Minusta näkeminen on sisäistä, syvää ja tärkeää. Myös nautinnollista. Kun näkee, saa rauhan, eikä enää tarvitse juosta jokaisen pikkuasian perässä.

Hyvää kevättä sinulle ja valoa päiviisi!
♥ Hannele sanoi…
terve sielu terveessä ruumiissa,
kyllä siinä jotain..

Meinaan sellaista arkipäiväistä, että jaksaa huoletkin paremmin, jos on nukkunut, masu täynnä ja kuntoa, et jaksaa..
hanne sanoi…
Maria:
ihanaa olla aina hupsu!!
Etenkin keväällä sen helpommin uskaltaa..

leena Lumi: odotan =)

uuna:
keväällä on hienoa juosta kameran kanssa..
minuakin viimeksi harmitti, kun olin metsälenkillä ja näin ihania joutsenia, ja kamera ei ollut mukana..

Vähitellen oppii näkemään tärkeimmän, pitkä matka minulta on siihen mennyt!

hannele: Niin on..
paitsi joskus nälkäinen susis jouksee nopeimmin=)
Kirjailijatar sanoi…
Tuo viimeinen suunnitelma kuulostaa juuri hyvältä toteutettavaksi. Sinne vaan sammalmättäille pomppimaan :)
hanne sanoi…
kirjailijatar...
onneks ei äiti, eikä kukaan ole estelemässä, kieltelemässä...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !