Siirry pääsisältöön

perjantaina lakanat vaihdetaan..




Tyttäreni haki eilen Jarviksen omaan kotiinsa. Jarvis olisi halunnut jäädä. Täällä hän ei joudu olemaan yksinään. Kissat tarkkailevat turvallisen etäisyyden päästä koko ajan, mitä hän tekee. Minäkin olen läsnä melkein koko ajan.

Tyttäreni voi jo paremmin. Mania oli hellittänyt pahimmastaan. Olen helpottunut.

Siivosin aamulla koko talon puhtaaksi hiekasta, karvoista, kuolista, joita löytyi ihmeellisistäkin paikoista. Ihania muistoja.

Miten suloiselta tuo aurinko taas tuntuukaan, parin räntäpäivän jälkeen.
Lähden lenkkeillen keskustaan kirjakauppaan ja kirjastoon: etsimään Leena Lumin esittelemää kirjaa "Matkalla puoleen hintaan"/M. Mazzarella.

Nuorempi tyttäreni pyysi minua seurakseen kuntosaliin. Olen aina niin iloinen , kun hän on aktiivinen. Tietysti lähden mukaan sillä yksin hän ei lähtisi.

Huomenna ja ylihuomenna viimeiset lyriikkakurssipäivät.
Odotan kiihkeästi.

Elämä hymyilee!!!

Kommentit

Lastu sanoi…
Iloisia kevätuutisia! Elämä on kuin sää: milloin sataa, milloin paistaa. Paistaos päivä :)
Leena Lumi sanoi…
Hanne, muista noutaa samalla Geeraldine Brooksin Kirjan kansa ja Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin.

Koirat ovat laumaeläimiä, ne eivät pidä yksinäisyydestä. Meidän Olgalla on aina seuraa.

Täällä sataa lunta, mutta silti ollaan jo kaksi iltaa istutettu ja siirretty kasveja, puskia, etc. iltamyöhään.

Aurinkoista viikonloppua sinulle, Hanne!
lumiomena sanoi…
Oi autuutta! Ihana kuulla elämän hymyilevän vaikeiden päivien jälkeen. Nauti kirjoista sekä lyriikkaviikonlopusta.
Yaelian sanoi…
Mukavalta kuulosti tällä kertaa;hyvä että välillä helpottaa!
KOirista voikin jäädä aika paljon karvoja ja muutakin muistoksi:omani on lyhytkarvainen,mutta kuuman ilmasotn ilmentyessä alkavat karvat taas lennellä.
Ihanaa viikonloppua Hanne!
hanne sanoi…
Lastu:
Hieno vertaus..elämä ja sää..
Niin se on kin..kaikkia värinsävyjä löytynee..

Leena Lumi:
Mä sain eilen sen "kirjan kansa"..
ja TUo "puolihintaan"
on mulle varauksena..

Autinko onkin tullut tänne vieraaksemme..koleaa tosin on ilma..
Samoin sinulle ihanaa viikonloppua..

lumiomena:
Aina se aurinko sieltä paistaa harmaiden , pilvisten päivien jälkeen..
haluan uskoa ja luottaa elämää Suurempaan!

Yealian:
Samoin sinulle ihanaa viikonloppua!
Nyt nautin kodin puhtaudesta, tuoksusta ja kissoista ja nuoremmasta tyttärestäni..
Maria sanoi…
Raikas hyvän mielen postaus sinulla!Mukavaa hyvien puuhien viikonloppua toivon sinulle sydämestäni!
arleena sanoi…
Meilläkin vaihdettiin lakanat. On raikasta.

Hienoa, että sinulla on taakka kevyempi.
Harakka sanoi…
Ihana juttu, että tyttäresi voi taas paremmin!
Nyt voit hengähtää ja nauttia taas koko sielullasi elämästä ja sen antamista iloista!
Kirjasto on niistä yksi, mullekkin!
Hyvää viikonloppua sulle!
hanne sanoi…
Maria:
Elämä keinuttelee..joskus meinaa luottamus horjua..
Sinulle samoin ihanaa viikonloppua.

Arleena:
ihana kun voi ulkona kuivata lakanoita ja tuoda raikkaus siään..
Viikonloppua sulle!!

Harakka:
Pieni jännitys kulkee mukana vaikka en tahtoisi..
yritän hengittää ja antaa mennä..Viikonloppua sulle!!
Ari sanoi…
Hienoa Hanne, mukavaa kuulla iloisia asioita sinulta!
Sooloilija sanoi…
Oikein hyvää viikonloppua, mm. kirjojen parissa !
Rita sanoi…
Minäkin innostuin Merete Mazzaellan kirjasta kun luin mitä Leena Lumi kirjoitti :) Täytyy heti laittaa muistilappu.

Ihanaa että tyttäresi voi paremmin. Ja tosissaan hienoa että Jarvis saa tarvittaessa ystävällistä hoivaa luonasi.
hanne sanoi…
Ari. =)=)

Sooloilija:
Kiitos, samoin sinulle hyvää viikonloppua..auriko houkuttaakin meitä ulos!!

Rita: odotan innolla mereten kirjaa..on kyllä pino muitakin tässä lukematta...
Kivaa viikonloppua sulle!!
Johanna sanoi…
Ilo ja murhe lyö kättä ja sanoo päivää toisilleen, niin se on elämä. Kiva että nyt on ilo voitolla :))))
hanne sanoi…
johanna:
tavallaan...yritän olla murehtimatta ja antaa elämän virrata..
Kiitos kommentistasi..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !