Siirry pääsisältöön

kruunuja!!

Kaikki me olemme ihania rinsessoja.
Toisilla on oma prinssi,
toiset hänestä vielä unelmoivat.
Joku viihtyy itsensä kanssa.
Mutta kruunu meillä kaikilla täytyy olla.

Minä löysinkin Una tarinan (hallatar-blogi) ihanan ruosteisen kruunun ja tuunasin sen aivan uuteen uskoon. Eikä Unan rinsessa kruunua enää tarvitsekkaan kun hän löysi sen Veikon .

Tässä sinulle muutamia suosituimpia kruunumalleja.
Minkä niistä haluat itsellesi?


Felicia





Margariina





Centrina

Kommentit

Ihan totta ja kauniit on kruunutkin on kruunutkin :)
Yaelian sanoi…
Hienoja rinsessoja.Centrinan kruunu on eniten mieleen;-)
lumiomena sanoi…
Centrina on ihana. Hän on kaikkein herkin, kuin metsälammen keijuprinsessa. Sellainen, jonka vuoksi prinssi tekisi mitä vain, jotta saisi neidon pelastettua.
Harakka sanoi…
Oi, kun ihania rinsessoja ja kruunuja!
Centriina jäi heti ekaks mun mieleeni kauniina sinisenä, herkkänä rinsessana, mutta sitten oli Margariinakin kaunis, on sellanen lapsirinsessa vielä.
Kaikki ne on kauniita!
Kyllä sä osaat!
arleena sanoi…
Centrina on varmaan keijujen rinsessa, kruunu on kaunein.
hanne sanoi…
Hannele:
:=)

Yaelian:
kiitos sinulle =)

lumiomena:
minustakin tuntuu niin..

harakka: Centriinalla taitaa oolla kaunein kruunu

arleena.
=)
Rita sanoi…
Kauniita ovat katsella. Minun pörröpäässäni ei taitaisi pysyä :)
hanne sanoi…
Rita:
Mutta jos laittaisit kumilangan leuan alle tai pinnejä..
Eihän ne missienkään kruunut koskaan pysy...=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …