Siirry pääsisältöön

tuhkan alla...




Miten ihanaa nähdä ja kokea, kuinka luonto on voimakkain.
Ihmisten rakentamat teknologiset systeemit eivät voi koskaan kilpailla luonnonvoimien kanssa.

Maailmankaikkeus yrittää kertoa meille jotain tärkeää ja me emme kuule sitä, näe sitä.
Me olemme huolissamme omista matkoistamme, maailmantalouden heilahduksesta tämän takia..
Voimme vain olla ja odottaa...


"Mitä minä olisin,
muuta kuin mitä tahdot?
Mitä minä näkisin,
muuta kuin mitä minulle näytät?"-Rumi

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Tämä on hieno! Voiskohan tämä olla myös Onervan runo 'En rauhaa saa...'
SusuPetal sanoi…
Tuhkan alla sykkii ennennäkemättömät voimat.
Upea työ.
Maria sanoi…
Luonnon voiman edessä-hiljaisena ja odottavana.Lapsen ystävät jumissa Intiassa leirikoulunsa jälkeen.Taibas tietää milloin pääsevät kotiutumaan ja kouluun .Upea kuva!
Maria sanoi…
Siis taivas!terveisin höppänä mamma
Harakka sanoi…
Mä olen sitä mieltä, että ollaan nöyriä luonnon voimien ollessa meitä vastassa, sille me ei mitään voida, halutaan tai ei!
lumiomena sanoi…
Kuinka hieno kuva - ja kuinka totta nuo ajatukset! Mikään ei voi mahtavuudessaan ylittää luontoa.
Lastu sanoi…
Luonnonvoimien edessä lasken pääni, katson maahan; nostan pääni, katson taivasta. Nöyryyden tiellä sataa tuhkaa.
Runotalon Sari sanoi…
Samaa mieltä olen Hanne kanssasi, maailmankaikkeus tahtoo kertoa meille jotain...että huomaisimme. Koskettava maalaus, voimakas ja herkkä samaan aikaan.
Haneli sanoi…
Olet NIIIN oikeassa!
hanne sanoi…
Leena Lumi:
Ehkä sinä tiedät paremmin...??

SusuPetal:
Kiitos sinulle...
Ihme kun ihmiset eivät osaa vielä tai yritä edes vangita tuota energiaa..

Maria:
Vain taivas tietää!

Harakka:
Varmasti jokainen joutuu joskus nöytrymään aj kunnioittamaan niitä voimia...ja kuuntelemaan..

Lumiomena: kiitos sinulle..
Me olemme osa luontoa..

Lastu:
niin kauniisti kirjoituit..Olen samaa mieltä vierelläsi..

Runotalon Sati:
kiitos sinulle..
Hiljentykäämme ja kuunnelkaamme tuulta..muuta emme voi tehdä...

Haneli: =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …