Siirry pääsisältöön

runoja ja tyttöjä...




Viime sunnuntain lyriikkakurssilla sain tehtäväksi kirjoittaa kolme runoa.
Kirjoitin neljä.

Ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa loppusoinnullinen runo.
Oli mielestäni vaikeaa, jäykkääkin yrittää etsiä niitä loppusointuja, aluksi mutta kyllä ne sitten löytyivät..

HALAUS

PAKENEN PIMEYTTÄ
JUOKSEN SALAA
KUISKAUS
JOKU PUUTA HALAA


RINSESSA

KEVÄÄN ENSIMMÄINEN KELTAINEN KUKKA
MULLA TAAS TAKKUINEN TUKKA
JALASSA VAIN YKSI RIKKINÄINEN SUKKA
OLEN SILTI IHANA RINSESSARUKKA



Toisessa osiossa oli mukana oltava: huudahdus, kysymys ja puhuttelua


OI SINÄ MIES!
KATSO MINUA NIINKUIN TÄHTIÄ KATSOTAAN
KUUNTELE MINUA NIINKUIN SADETTA KUUNNELLAAN
KOSKETA IHONI ALLE

OLETKO KOSKAAN USKALTANUT?



Kolmannessa osiossa piti olla makua, näkemistä, kuulemista, koskettamista.


MEREN UNOHDETUSSA SYLEILYSSÄ
TÄHTIEN TAKANA
HILJAISUUS
SINIKELLON LAULU
MANSIKAN MAKUINEN


Lauantaina kaikki tuovat omat kotitehtävänsä.
Runot ruoditaan ja raaditaan ja tutkaillaan ovatko oikein riimitettyjä, löytyvätkö pyydetyt jutut niistä jne.
Tein runot aika nopeasti. En tavallaan tykännyt, kun piti ottaa huomioon "teknillisiä" juttuja mutta niinhän minä opin, ehkä.

Ois kiva, jos sinä kertoisit, mikä näistä harjoitusrunoistani on sinun mielestäsi ensimmäisin.






Tämän räntäisen sään keskelle halusin maalailla keväistä tyttöä.

Kommentit

hanne sanoi…
Hannele: Kiitos!
Ari sanoi…
Hienoa Hanne, upeaa lyriikkaa tykkäsin tästä!

"OI SINÄ MIES!
KATSO MINUA NIINKUIN TÄHTIÄ KATSOTAAN
KUUNTELE MINUA NIINKUIN SADETTA KUUNNELLAAN
KOSKETA IHONI ALLE"
Leena Lumi sanoi…
Ari sanoi jo, mitä aioin! Tämä menee nahkakantiseeni eikä tiedä vielä minne...
SuviAnniina sanoi…
Kaikki runosi ovat tosi suloisia, ehkä jos on ihan pakko valita, viimeinen oli eniten mieleeni, ja kuvasi ovat aina yhtä ihastuttavia!
Maria sanoi…
Tykkään tähtien takana olevasta hiljaisuudesta.Siellä on rakkaita.-Nautitaan tästä keikkuen tulevasta keväästä.Meilläkin räntää sireenien nupuilla.
Uuna sanoi…
Minusta tuo toinen tehtävä ja runosi siitä on todella vaikuttava ja hieno. Siitä ovat näköjäät muutamat muutkin tykänneet. Siinä on aitoa tuntua, tuttua, mutta silti aivan uutta. Hienoja kaikki kyllä.
lumiomena sanoi…
Katselen kuviasi ja luen runojasi mykkänä, niin kauniita ne ovat.
Harakka sanoi…
Oi, että kun kaikki olivat niin tosi kauniita!
Mutta toi rinsessa oli mun mielestäni sellanen tosi söpö runo ja rinsessa rukka, mutta silti itseensä tyytyväinen, ihanaa!
Verna sanoi…
Upeita runoja! Voisin laittaa jokaisen jääkaappini oveen ajatuksia antamaan... Mutta syvimmälle kosketti runo "Oi sinä mies!". Kertakaikkisen upea, syvästi ja koskettavasti ilmaistu. Tulkita ja sävy ovat niin täynnä tunnetta, että mitään ei jää arvailujen varaan. Miten kaunista ja herkkää, mutta niin vahvaa...

Olet todella sielukas, taiteellinen ja luova monella tasolla. Tässäkin... Kiitos, kun jaoit nämä meille!
Erjuska sanoi…
Hei Hanne. Hienoja runoja kaikki tyynni... mutta eniten minua puhutteli tuo "Oi sinä mies".... se on kyllä ihan mahtava.
hanne sanoi…
Ari:
Kiitos sinulle, mielenkiintoinen valinta..

Leena LUmi:
Mielenkiintoista myös..nahkakantiseen..=)

SuviAnniina:
Kiitos sinulle..Niin ovat sinunkin kuvasi!!

Maria:
Kiitos maria sinulle...
Räntää, mistä sitä oikein riittää??
ihme kun ei tuhkaa..
Mutta me maltamme ottaa vastaan kaiken..=)

uuna:
Taitaa tuo mies -runo olevan suosituin.Kiitos sinulle!

lumiomena:

kiitos, iloinen olen kun tykkäät..

Harakka:
Minusta tuntuu, että tänäänkin olin tuo takkutukka, rikkinäinen sukka!!

Verna: Kiitos niin paljon kauniista sanoistasi, lämmitti!

Erjuska: Kiitos, tuo mies taitaa "voittaa"..
Kaarnikka sanoi…
pidin kovasti kaikista runoistasi, mutta jos jokin pitää valita niin...
tuo viimeinen, vaikka kyllä tuo rinsessakin on kiva.
hanne sanoi…
Kaarnikka: Kiitos sinulle..=)
arleena sanoi…
Pidin eniten viimeisestä runosta. Se oli unelmoiva, haikea ja kaunis.

Ensimmäinen oli myös hyvä, rytmikäs ja tunnepitoinen.

Sinussa on piillyt runoilija, joka nyt pääsee esille.
Kirjailijatar sanoi…
Minä pidän eniten kolmannesta runosta, ehdottomasti. Ja kyllä sitä kumma kyllä tuollaisissa harjoituksissa oppii vaikka mitä, sitä ei vain itse ehkä sillä hetkellä huomaa.
hanne sanoi…
arleena: kiitos sinulle..kiitos sanoistasi?=)
Kirjailijatar: Kiitos , tuosta kolmannesta tykättiin eniten..
Lastu sanoi…
Kussakin runossa omanlaisensa tunnelma - ja lukijalle tunteiden herättäjä. Oma "elämänkatsomukseni" on huumori (joskus kyynelissäkin pesty)) ja siksi Rinsessa-runo puhutteli ja hymyilytti niin että hyvää tekee. Mutta en osaa nostaa mitään näistä erikseen ykköseksi, koska pidän kaikista runoistasi :)
hanne sanoi…
Lastu:
Niin, tavallaan nuo ovat erilaisia, omassa maailmassaa..
vaikea munkin olisi ottaa joku esiin.. ehkä viimeinen!!
aimarii sanoi…
Luin runot moneen kertaan. Makustelin niitä, tunnustelin niiden tunnelmia.
Jos vain yhden nostan esiin, niin sitten viimeinen - minua kiehtoo myös hiljaisuus tähtien takana.
Pidin kovasti toisesta ja viimeisestä, mutta kaikki olivat hienoja!
hanne sanoi…
aimarii:
niin minuakin...
huomaan että minulla on tädet useasti runoissani..samoin hiljaisuus, joaaskin muodossa..=)

Valokin värssyjä:
kiitos kommentistasi...
Mielenkiintoista seurata , mikä runo on tavallaan suositui...vaiks sillä ei ole merkitystä...Sinulle kivaa lauantaita!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !