Siirry pääsisältöön

hämärän ihanuus




herkkä hämäryys
valo piiloutuu
turvallinen, läsnäoleva
liian aikaisin tuo joulun julistus

Taivas on kauniin harmaa.
Ei sadetta, vain kosteuden tuoksu. Puut hengittävät hiljaa.
En raaski lähteä puhtaalla autolla. Kävelen keskustaan.

Käyn torilla katsomassa maalaismyyjien tarjontaa.
Oisko vielä sieniä?
Punajuuria ja porkkanaa varmaankin.
Teenkin rosollia illaksi,jos hän tulisi tänään luokseni.

Kommentit

Yaelian sanoi…
Täällä satoi viime yönnä.Saisi sataa lisääkin,niin tuo luonto heräisi.
Maalaismyyjiltä löytää aina herkullisia juttuja:-) Mukavaa viikonloppua Hanne.
hanne sanoi…
Yealöian:
harmaus väistyi, hieman aurinko yritti tulla esittelee itseään, mutta kuitenkin tällaista sopuisaa syksyn sävyä..
Ei ollut torilla kovin paljon myyjiä?
En oikein löytänyt etsimääni, paitsi kaupasta..
Sinulle myös ihanaa viikonloppua!
arleena sanoi…
Rosollia, voi miten joulu pujahtaa heti mieleen.
Mukavaa viikonloppua.
sylvi sanoi…
Mukavan runollisesti kirjoitat.
Rosollia, meillä kotona sanottiin vinikrettiä.
Toivottavasti hän tulee.
Ihanaa viikonloppua sinulle ♥
Yksinäinen susi sanoi…
Onpa taas mukavan lämmittävä hyvänolonteksti.

Ihana työ. Kauniit värit olet valinnut.. Teitkö joillain liiduilla?
hanne sanoi…
arleena:
Joulu kyllä rosollista tulee mieleen..
Teen sitä syksyllä yleensä...
herkkuani..

Sylvi:
huomenna tai oikeastaan tänään sillä kello on jo yli puolen yön =)

Yksinäinen susi:
kiitos sinulle..

Pohja on epäonnistunut grafiikan vedos, jolle olen hiilellä ja pastellilla piirtänyt...=
Sinulle ihanaa syksyistä aikaa, halit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …